Ohi on. Kyra pääsi finaaliin, mutta jättipotti jäi edelleen saavuttamatta. Vielä ei ole peli pelattu lopullisesti suomalaisen ratsastuksen olympialaismenestyksen kannalta. Kyra voi ottaa mallia Kanadan joukkueen seniorijäsenestä. ”Captain Canada”, Ian Millar, 61 vuotta, osallistui yhdeksättä kertaa olympialaisiin ja sai viimeinkin mitalin, joukkue-esteiltä hopeaa.

Ratsastus on merkillinen laji. Lähes seitsemänkymppiset ratsastajat kisaavat parikymppisiä vastaan samoissa luokissa. Hevosten ikähaitari on myös melkoinen, samoin erilaisten puoliveristen rotukirjo. Kuvaavaa on, että nyt Hong Kongissa kenttäkilpailun voitti lähes viisikymppinen päätoiminen hammaslääkäri, jolla on hevosenaan holsteinerilainen puoliverinen, joita ei perinteisesti ole tässä lajissa suosittu.

Kyran kahdeksas sija oli lievä pettymys, sillä parempaankin olisi kaksikko pystynyt. Uskaliaimmat toivoivat peräti mitalia, mutta kyllä tällakin suorituksella kehtaa kotiin palata. Seuraavaan kertaan on neljä vuotta aikaa ja siihen mennessä Kyra voi saada rinnalleen jopa joukkueen. Ihmeitä tapahtuu.

Kyran suorituksessa lauantaina sattunutta virhettä on turha syytellä, johtavat ratsukot Anky ja Isabel tekivät vähintään samanarvoiset rikkeet. Isabelin hevonen jatkoi samalla vastustelulla vielä finaalissakin, mikä todennäköisesti maksoi hänelle kultamitalin, mutta hopealle hän ylsi silti. Mitä Max ja Kyra sitten tarvitsisivat yltääkseen samoihin prosentteihin? Lisää näyttävyyttä ja lennokkuutta? Parempia piaffeja ja parempaa tahtia?

Koska on esteratsastajien vuoro?

Kouluratsastuksen ihmettä odotellessa, voi pohtia suomalaisen esteratsastuksen tulevaisuutta. Esteratsastuksen joukkuekisassa kultaa vei USA, hopeaa Kanada ja pronssia Norja. Kanada on viimeksi voittanut mitalin ratsastuksessa 1968 ja Norja joskus 1920-luvulla. Suomessa on pohdiskeltu Norjan menestystekijöitä kaikilta kanteilta. Siitä ei ole kauan, kun painimme samoissa kategorioissa. Nyt Norja otti ja katosi jonnekin huippuratsastusmaiden joukkoon, jonne Suomella ei vielä toistaiseksi ole mitään asiaa.

Mistä apu, rahoituksestako? Norjassa on paljon öljyä ja paljon miljardöörejä, jotka tykkäävät hevosista. Riittääkö se? Tarvitaanko menestysreseptiin muutakin kuin rahaa? Huippuvalmentajia? Tiimityötä? Motivoituneita ratsastajia ja yhteistyötä kaikkien osapuolten kesken? Norjan malli on selvästi hyvä, marsmars kipinkapin kurssille Norjaan Ratsastajainliiton lajivastaavat, siellä tiedetään jotain mitä meillä ei.

Olympialaisissa on jäljellä enää esteratsastusta, jota kannattaa katsoa, jos ei muuten niin aivan ilmiömäisen upean ratsastusareenan ja henkeäsalpaavan kauniiden esteiden takia. Areena on kooltaan valtava ja itämaiseen tyyliin toteutetut esteet on sijoitettu sinne ilmavasti. Esimakua tulevista henkilökohtaisista koitoksista saa katsomalla joukkue-esteiden koosteen. Erityistä huomiota kannattaa kohdistaa pohjois-amerikkalaisen ratsastustyylin keveyteen ja päätähuimaavaan rohkeuteen!

Kuvassa olympialaisten ratsastusstadion vuosimallia 1952

Heidi

Lähetä linkki kaverille sähköpostilla