Aasit ovat kuulema kuuminta hottia kavioeläinmarkkinoilla, niiden kysyntä ylittää tarjonnan. Kun Suomen aasiyhdistys päätti järjestää aasipiknikin naapurissa, oli paikalle pakko mennä. Silläkin uhalla, että aaseja fanittava lähisukulainen saisi lisää intoa aasiprojektiinsa.

Satulahuoneen tallissa on paljon sääntöjä. Osa on ns. kirjoittamattomia sääntöjä ja yksi sellainen koskee tallin asukkaita. Satulahuoneen talliin ei oteta vuohia, kaneja eikä aaseja. Eikä kanoja, (kukkoja!), hanhia, sikoja, marsuja tai muita vastaavia eläimiä. Hevosten ohella tallissa saa asua vain muutama siivo kissa ja pari kuokkavierailevaa hiirtä ja tietenkin iki-ihanat jokapaikkaan kakkivat pääskyset.

Aasi ihaa

Aasit ovat varsin sympaattista väkeä. Niitä leimaa ylenpalttinen raukeus. Nalle Puhin Ihaa on onnistunut tavoittamaan aasina olemisen ytimen. Surumielinen ilme ja täydellisen välinpitämätön väsymys ja piittaamattomuus etenkin ihmisten toiveista, siinä se mielikuva mikä aaseista syntyy.

Aasit ovat olleet allekirjoittaneelle harrastuksena täysin käsittämätön ulottuvuus. Miksi hankkia kavioeläin, jolla ei voi oikein tehdä mitään. Aasi-agilityä katsoessani olin entistä enemmän sitä mieltä, että aasien olisi parasta jäädä tarhaan torkkumaan. Miksi turhaan yrittää kiskoa ystävää esteiden ja tehtävien yli tai raviin, kun se ei sitä selvästikään kiinnosta. Lasten shettis olisi viipottanut samassa ajassa tehtäväradan läpi jo kolmeen kertaan .

Aasi on kuitenkin kavioeläin ja sen kuuluu asua tallissa ja asianmukaisissa tiloissa, eikä sen pito näin ollen ole juurikaan hevosten pitoa halvempaa. Sillä ei voi ratsastaa tai ajaa, ainakaan samassa laajuudessa kuin hevosilla. Miksi siis hankkia kalliisti ylläpidettävä pihakoriste?

Itsepäinen kuin aasi

Mutta sitten tajusin. Agilityä ja aaseja katsellessani ymmärsin, että aasi on vastaus kaikille niille, jotka välttämättä haluavat rakastaa kavioeläintä. Kaikkien niiden tätien, joiden aika, tahto tai taidot eivät riitä hevosten käsittelyyn, tulisi hankkia itselleen aasi. Tallien pihoilla seisoo tälläkin hetkellä läjäpäin hevosia tyhjänpanttina, ja hevoselle sellainen ei tee hyvää. Toimeton hevonen kerää itseensä virtaa, jolloin siitä tulee hankala (ja vaarallinen) käsitellä.

Aasi sen sijaan antaa itsestään sellaisen kuvan , että sillä (toisin kuin hevosilla) on toimivat omat aivot. Ne vaikuttavat siltä, että osaavat pitää itsestään huolta. Luulen, että aasin voi luovuttaa kokemattomammankin ihmisen käsiin, ilman että tarvitsee pelätä kummankaan hengen puolesta. Tottelevaisuuskoulutuksessa saatetaan ehkä tarvita isoa porkkanasäkkiä ja Tuire Kaimiota.

Vuotias aasiorivarsa sen sijaan näytti sellaiselta veijarilta, että se saattaisi keksiä typeryyksiäkin. Sen sympaattinen olemus oli jo vähällä sulattaa erinäisiä sydämiä, kunnes se onneksi alkoi ”hirnua”.

Taidan siis jatkossakin keskittyä puoliveriaaseihin ja niillä valmentautumiseen, niissä on aivan tarpeeksi itsepäisyyttä yhdelle talllinpitäjälle. Kuten lauantain olympialaisissa nähtiin, eivät kouluhevosetkaan ole mitään koneita. Maailman parhaat ratsastajat lipsuivat viesteissään niin, että maailman parhaat hevoset sekosivat askelissaan.
Tässä linkit GP-spesiaalin tähtihetkiin: (jos joku tietää mistä olympialaisten ratsastusosiot näkisi (helposti!) kokonaisuudessaan netissä, niin paljastakoon heti meille muillekin!)
Kyra Kyrklund - Max,
Isabell Werth - Satcmo,
Anky van Grunsven - Salinero

Heidi

Lähetä linkki kaverille sähköpostilla