Yöelämän ilmiöitä – pälyilevä pönöttäjä vai villi viilettäjä?

Miksi mennä trendibaariin murjottamaan täydessä tällingissä, kun voisi pistää jalalla koreaksi kansankuppilassa keskellä muita samanlaisia veijareita. Oletko sinä pintaliitopaikoissa pälyilevä pönöttäjä vai villiäkin villimpi karaokemestassa viilettäjä?

Mustaa kiiltävää pintaa, pelkistettyä sisustusta, uusimman muodin mukaisia drinkkejä, joiden nimiä (saati ainesosia) kukaan ei muista, tupeerattuja hiuksia, viimeistä piirtoa myöten rajattuja silmiä, kalliita merkkivaatteita, kopisevia korkoja, vaaleanpunaisia pikeepaitoja, liian suuria aurinkolaseja (ne ovat muotia) ja pillifarkkuja, jotka paljastavat lähes kaiken, mitä miehellä on tarjota.

Kylmiä katseita oman kaveriporukan turvaamasta ringistä, puolikkaita sanoja juttelemaan yrittävälle, näyttäviä reissuja naisten huoneeseen lanteet keinuen, harkittuja tupakkataukoja oikeassa seurueessa, luottokorttikokoelman vaivihkaista vilauttelua, peiteltyjä iskuyrityksiä ja meheviä juoruja tuttavien uusimmista sekoiluista.

Kuulostaako tutulta?

Vai kuunteletko mieluummin Paratiisia vähän nuotin vierestä (siellähän on tilaa) vedettynä, nautitko reilua kotimaista kolmosta häpiauorista, harrastatko hulvatonta humppaa tanssilattialla karaokeisäntää tanssimaan houkutellen?

Kestätkö mieluummin liian pieniä makkarankuorivaatteita, jotka paljastavat reippaasti saunaolusen ja lauantaimakkaran luomat kurvit? Tai joskus seitsemänkymmentäluvulla itse keksittyjä villejä tanssiliikkeitä, joita lähellä tanssivat saavat varoa? Lausutko rakkaudentunnustuksia sievästi sammaltaen ja vedät pikaiset sauhut kapakan pihassa ennen seuraavan tuopin hakemista?

Kansankuppilat ovat pullollaan muutama vuosi sitten muodissa olleita vaatteita, kirkuvanvärisiä keinonahkalaukkuja, vanhoja kunnon miesten tanssikenkiä, nahkapusakoita, kännykkäkoteloita vyötäisillä roikkumassa, kimeitä kiljahduksia hieman eltaantuneen ja parhaat päivänsä nähneen kapakkaruusun suusta, tupakkalain paljastamaa kitkerää hajua kapakan seinissä, reilua suomalaista menoa ja meininkiä, johon voi liittyä vaikka verkkareissa.

Missä vika?

Trendibaarissa puitteet ovat kunnossa: paikalla on nuoria, kauniita ja menestyviä, tarjolla on muiden nuorten, kauniiden ja menestyvien seuraa, makuhermoja hiveleviä drinksuja, samppanjaa, viimeisimmän trendin mukaista musiikkia – miksi ihmiset näyttävät istuvan pöydässään mököttämässä?

Minkä takia trendikuppilan pöydissä pälyilevät pönöttäjät ovat käyttäneet puoli päivää valmistautumiseen, ostaneet uusia vaatteita, rajanneet silmänsä huolellisesti, laittaneet tissinsä tyrkylle, raahautuneet ylipäätään paikalle?

Siksi, että baariin tullaan näyttäytymään. Viikonloppuiltojen biletyksen tarkoituksena ei ole pelkästään hauskanpito vaan oman sosiaalisen statuksen pönkittäminen. Sitä ei kuitenkaan pönkitetä riekkumalla ja pöydillä tanssimalla vaan hillitysti sosialisoimalla.

Samaan aikaan kansankuppilassa jalalla voidaan laittaa koreaksi vuorokaudenajasta riippumatta. Kun on kerran tultu pitämään hauskaa, niin pidetään sitten!

Pintaliitäminen ahdistaa

”Kylmät pintaliitopaikat ovat kauheimpia illanviettopaikkoja, joita tiedän,” Annika, 28, sanoo. ”Saan kertakaikkisen ahdistuksen joka kerta niihin eksyessäni. Tuntuu, ettei minulla ole yhtään mitään yhteistä eikä puhuttavaa niiden ihmisten kanssa, jotka pintaliitopaikoissa käyvät.”

”Meno on tosi teennäistä. Ihmiset odottavat koko viikon pääsevänsä lauantaina ulos ja ryyppäämään. Minun käy enemmänkin sääliksi sitä porukkaa. Monilla on kai sellainen olo, että jos kerran jättää menemättä, jää jostain tärkeästä paitsi.”

”Pidän huomattavasti enemmän siitä, että saan rauhassa istua hyvien kavereiden kanssa jossain mukavassa baarissa. En kestä niitä pitkiä katseita, joita molemmilta sukupuolilta – eri syistä tosin – pintaliitopaikoissa saa. Kuppiloissa ei kukaan mulkoile ja arvostele toisia, vaan kaikki pitävät hauskaa omalla tavallaan.”

”Jollain tasolla varmaan pelkään niitä ihmisiä, jotka pintaliitopaikoissa käyvät. Tuntuu, ettei itsellä ole mitään niin jännittävää kerrottavaa, että voisi hengata siinä porukassa.”

”Toisaalta räkäläporukka saattaa myös olla tosi ällöttävää. En kestä örveltäviä humalaisia. Täysin estoitta bailaavia keski-ikäisiä naisia sen sijaan on todella hauska katsella. Mieleen tulee silloin tosin, että toivottavasti minusta ei tule vanhempana tuollaista.”

Räkälä ällöttää

Hieman yli kolmekymppinen Saara vannoo trendikkäiden paikkojen nimeen. Saaran poikaystävä on ravintola-alalla, joten baareissa tulee käytyä aika paljon. ”Huolehdin muutenkin ulkonäöstäni säntillisesti, joten baariin laittautuminen on minulle luontaista. En haluaisi viettää viikonloppuiltojani missään räkälässä.”

”Nautin upeista puitteista ja kauniista ihmisistä. Pidän myös erilaisten drinkkien juomisesta, enkä voisi kuvitellakaan kittaavani keskiolutta tuoppikaupalla vaikka se olisi kuinka halpaa hyvänsä.”

Rasittaako kalliinpuoleisissa baareissa käyminen lompakkoa? ”Totta kai siihen menee rahaa. Aina ei lompakko anna periksi lähteä radalle, mutta silloin kun se antaa, en jaksa koko ajan miettiä, paljonko tänä iltana palaa rahaa”, Saara toteaa.

Entä pintaliitopaikkojen ihmiset – ovatko he kylmäkiskoisia ja ilkeitä ja onko meno trendibaarissa nihkeämpää? ”Ei tuollaista yleistystä voi tehdä. Joka paikasta löytyy yhtä lailla ystävällisiä ja kivoja ihmisiä sekä kylmempiä tyyppejä. Olen yleensä ulkona omien kavereideni kanssa, joiden seurasta nautin muutenkin. Kansankuppiloiden kännäysmeininkiä en jaksa katsella. Haluan baari-illoilta ihan jotain muuta.”

Pintaliitopaikoissa ollaan kuitenkin varovaisempia ja hillitympiä, Saara myöntää. ”Ei kai kukaan halua nolata itseään julkisesti. Käyttäydyn itsekin varmaan vähän pidättyväisemmin baarissa. Minusta se on ihan normaalia ja fiksua käytöstä.”

Kaikki käy

Viilettäjien ja pönöttäjien välimuotoja löytyy: 30-vuotias Niina tunnustaa käyvänsä yhtä mielellään pintaliitopaikoissa kuin rähjäisissä kansankuppiloissa, joissa olut on halpaa ja meno letkeää. ”Räkälään päädyn useimmiten budjettisyistä. Jos haluan mennä kavereiden kanssa viettämään edullista iltaa tai saada huokeamman startin bileillalle, ei tulisi mieleenkään lähteä kalliisiin trendipaikkoihin. Parin euron kalja on silloin parasta.”

Niina myöntää myös, että karaoke sujuu tarvittaessa. ”Aika humalassahan sitä silloin tulee oltua. Mutta ei sille voi mitään, että laulaminen on hauskaa. Trendipaikoissa ihmisiltä odotetaan tiettyä käytöstä, mutta karaokebaarissa voi sallitusti pistää tuulemaan.”

Jos Niinan olisi pakko valita, päätyisi hän silti trendikkäämpään. ”Enemmän kavereita näen yökerhoissa kuin jossain halvassa kuppilassa. Kuppilaan voi mennä vaikka verkkareissa ja se on välillä ihan kivaa, mutta kyllä laittautuminen ja hyvältä näyttäminen on iso osa bilettämistä.”

Onko menon ja meiningin välillä sitten eroa? ”Baari-ilta voi olla ihan yhtä vauhdikas kalliissa yökerhossa kuin pohjahintaisessa kuppilassa. Jos ei osaa ottaa iloa irti trendibaarissa, ei sitä osaa varmasti räkälässäkään. Minä en jaksa aina miettiä, mitä muut ajattelevat. Korkokengissäkin voi kompuroida näyttävästi”, Niina nauraa.

Ninni

Lähetä linkki sähköpostilla

Jos minun pitäisi valita puoleni…

Katso tilanne vastaamatta