Karo Hämäläinen ihmettelee yritysten innottomuutta imeä pois liikearvohöttöä taseestaan.

Olen yllättynyt. Olin odottanut useammalta yhtiöltä liikearvojen alaskirjauksia kolmannen neljänneksen osavuosikatsauksen yhteydessä. No, niitä tulee enemmän sitten viimeisen neljänneksen raporteissa – huonoista uutisista ei tule pulaa tammikuussakaan!

Laskettelemme kovaa vauhtia kohti ensimmäistä IFRS-aikakauden taantumaa. Yksi IFRS:ään siirtymisen keskeisistä seikoista sijoittajan kannalta oli luopuminen vuosittaisista liikearvopoistoista ja siirtyminen liikearvojen testaamiseen. Tämän vuoksi monet yritysostoilla laajentuneet yhtiöt näyttävät paremmilta kuin aiemmin: juoksevat tulokset ovat nousseet, kun liikearvoja ei poisteta säännöllisesti.

Päivän sijoitusvinkki: Dubai. lomalennot.fi

IFRS-käytännön myötä monen yhtiön taseeseen on jäänyt ja yritysostojen myötä tullut lisää liikearvoa. Liikearvo on huttu, jolla saattaa olla arvoa bränditutkijoille ja -teoreetikoille ja näiden ajatusten kauppamiehille, mutta sijoittajalle niistä on vain harmia. Siellä se on taseessa kuin Jutta Urpilainen, pitkäaikaisena varana, ja koko ajan pitää pelätä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Eikä se voi kuin jatkaa olemistaan – silloin pelko jatkuu – tai tulla alaskirjatuksi – silloin huono uutinen realisoituu ja tulos laskee.

Toisinaan potentiaalinen huono uutinen eli huonon uutisen odottaminen on suurempi paha kuin uutisen toteutuminen, koska uutisen tultua pelko loppuu. Luulisi, että yritykset käyttäisivät tilaisuuden hyväksi, kun nyt markkinat suorastaan huutavat alaskirjauksia.

IFRS-tilinpäätös ja taseisiin pesiytynyt liikearvo on niin kuin ihraa vailla vararavintoarvoa. Se on vähentänyt P/B-tunnusluvun käyttökelpoisuutta merkittävästi. On aika eri asia, onko taseessa rahaa (nam!), vaihto-omaisuutta (sopivasti, kiitos!), maa- ja vesialueita (tupla-nam, sillä nämä tapaavat olla taseessa alle käyvän arvonsa), koneita (pakkohan niitä on olla) vai liikearvoa (yöks). Jotta P/B:tä voisi käyttää kunnolla, pitäisi rakennella liikearvopuhdistetut P/B:t kaikista vertailtavista yrityksistä.

Liikearvo kertoo siitä, että yhtiö on maksanut ostamastaan yrityksestä sen kirja-arvoa enemmän. Se on konkreettinen osoitus yritysoston hinnasta. Harva hallitus haluaa kovin pian yritysoston jälkeen myöntää tehneensä typerän kaupan, joten hallitus haluaa näyttää sijoittajille, että liikearvo puoltaa paikkansa, joten ennusteet ja diskonttauskertoimet voidaan valita sopivasti.

Nousukaudella suuretkin liikearvot on saatu perusteltua hyvältä näyttävillä tuotto-odotuksilla, mutta laskukaudella kikkailu on haasteellisempaa. Helpoin paikka alaskirjaukselle on silti silloin, kun pääomistaja vaihtaa kertaheitolla hallituksen, toimitusjohtajan ja yrityksen suunnan, sillä alaskirjaus on kiinni tahdosta. Jos yritys haluaa, se aika usein pystyy tekemään alaskirjauksen. Jos yritys ei halua tehdä alaskirjausta, se pystyy sinnittelemään kauan.

Liikearvojen alaskirjausten lisäksi käyvän arvon periaatteen soveltamisen takia yhtiöiden, erityisesti kiinteistösijoitusyhtiöiden, kertomat huonot uutiset kasautuvat laskukaudelle. Se saattaa kiihdyttää pörssikurssien ala- ja ylämäkiä ainakin nyt, kun IFRS-kokemuksia saadaan ensimmäistä kertaa.

Tilinpäätöskäytäntöä ei silti parane syyttää siitä, että osakemarkkinat kärsivät bipolaarisesta oireyhtymästä. Niin laskentatoimi kuin sijoittajatkin keksivät keinot, jotka vastaavat heidän kulloisiinkin tarpeisiinsa. Luonnekysymys on se, että nousukaudella piilevistä riskeistä ei välitetä, mutta laskukausilla niitä etsitään.

Karo Hämäläinen
etunimi.sukunimi@gmail.com

Lähetä linkki kaverille sähköpostilla