Karo Hämäläinen testasi Erkki Sinkon, Taloustoimittajat ry:n ja Tapiolan antimet.

Sijoittajakonkari ja legendaarinen pörssikolumnisti Erkki Sinkko on pitänyt lukijansa ja kuulijansa ajan tasalla siitä, millaiset tarjoomukset eri yhtiöt ovat kattaneet osakkeenomistajilleen yhtiökokouspöytiin. Kun kolumnisti evp. täytti pari päivää sitten täysiä vuosikymmeniä, päätin tehdä yllätystestin ja tarkistaa päivänsankarin pitopöydän.

Vahvin ennakkoveikkaukseni oli, että pöydästä löytyisi karjalanpiirakoita. Odotukset täyttyivät loistavasti, sillä karjalanpiirakat olivat muhkeita, niissä oli täytettä runsaasti mutta ei liikaa. Täytekakuista vadelmakakku on mansikkakakun ohella suosikkini, joten hedelmäkakku jäi minulta testaamatta, sillä santsasin vadelmakakkua. Hyvää oli, toisellakin kerralla. Olisi ollut kolmannellakin.

Päivän sijoitusvinkki: Dubai. lomalennot.fi

Harmillisesti unohdin tarkistaa serviettien alkuperän. Kai ne nyt kuitenkin oli hankittu Tiimarista, jonka suurimpiin omistajiin päivänsankari kuuluu?

Espoolais-kauniaislainen osakesäästäjä Jaakko Ravald kehui lusikkaleipiä siinä määrin ja runsassanaisesti, etten tohtinut kahmaista pikkuleipää vadilta, jotta hänelle jäisi yksi enemmän. Paljon muutakin tarjottavaa oli, mutta minun piti kiirehtiä eteenpäin Taloustoimittajat ry:n 60-vuotisjuhliin.

Taloustoimittajain illallisilla kala-allergiani koitui luultavasti onnekseni, sillä pääruuaksi pääsääntöisesti tarjottu miekkakala (tai jotain sellaista) ei saanut pöytäseurueeltani jakamatonta kiitosta. Minä sen sijaan pistelin eteeni saapuneen pihvin poskeeni tyytyväisenä. Ainoan miinuksen joudun antamaan kastikkeelle, joka oli tippuvaista. Onneksi sain solmiolla kiinni, joten Hesperian lautasliina ei likaantunut.

Yhdistyksen marsipaanilla pinnoitetusta synttärikakusta sain J-kirjaimen. Arvopaperin päätoimittaja kahmi kokonaisen A:n.

Seuraavan testi-iskun tein Tapiolan Helsingin Kamppiin avaamaan T-hetkeen, joka on ”ihan uudenlainen olotila”. Idea on mielenkiintoinen: sisustetaan kaupungin keskustaan avara ja valoisa tila, jossa voi lueskella, käydä kahvilla tai solmia eläkevakuutussopimuksen. Tapiola epäilemättä toivoo, että moni valitsee myös viimeisen vaihtoehdon, tai ostaa edes rahasto-osuuksia rippilahjaksi.

Vaikka T-hetkeen houkuteltiin ilmapallojen kera, tunsin olevani finanssiyhtiön maaperällä vieraissa nurkissa. Sohva ja pöytä olivat mukavat ja houkuttelevat, mutta selasin Hesarin nopeasti ja vähän häpeillen, kun en tiennyt, olisiko minun pitänyt lunastaa lukuaikani ja sohvapaikkani ostamalla kahvilan tuotteita vai tekemällä rahastosäästösopimus. Kuinka suuri sijoitus olisi pitänyt tehdä, jotta olisin voinut tuntea itseni oikeutetuksi lukemaan Peter von BaghinSininen laulu tai Hilkka OlkinuoranElä ihmeessä?

Enpä tosin osaa ulkomaillakaan hyödyntää kirjakahviloita niin kuin kahvilallisiin kirjakauppoihin tottunut paikallisväestö, vaan selaan mielenkiintoisen kirjan hyllyn edessä seisten ja vähän varoen, etteivät myyjät ala vilkuilla ja saada kuivan yskän kohtauksia. Tämän käytännön osasin jo ennen kuin se opetettiin Helsingin yliopistossa ensimmäisen vuoden kirjallisuustieteilijälle.

Vaan menisikö T-konttoriin ja ostaisi henkisen oikeutuksensa käyttää tilaa perinteisellä tavalla, ostamalla kupillisen kahvia? Se onnistuu. Kahvi maksaa 2,20 euroa, mutta tarjolla on myös ”alkuperämaakahvia”, joka maksaa 3,50 euroa kupilta.

Onko siis normaalihintaisen kahvin alkuperämaa tuntematon? Vai onko Tapiolan kahvilayhteistyökumppani yksinkertaisesti huomannut, että epämääräisesti eettisemmäksi brändätystä tuotteesta voi pyytää ronskisti enemmän rahaa? Ainut muuttuva tekijä normaalin ja mystisen ”alkuperämaakahvin” välillä lienee se, millaisista pavuista kahvi paahdetaan, sillä kahvimyyjän työ ja kupin kulutus eivät muutu. Papujen osuus kahvilakupillisen hinnassa on varsin pieni. Pienellä erolla hyvä kate!

Kahvilan hinnoittelusta jäi sellainen tunne, että hyväuskoista narutetaan. Tuollainen tunne ei erityisesti kannusta sijoittamaan samassa tilassa myytäviin sijoitustuotteisiin. Se on Tapiolan kannalta ikävää, sillä Tapiola edustaa suomalaisessa finanssimaailmassa poikkeuksellisen rehtiä ja kustannustietoista linjaa.

Kustannustietoisuus on niin hämmentävää, että se alkaa tuntua uskomattomalta. Esimerkiksi pääosin osakerahastoihin sijoittavan Tapiola Maailma 80 -rahaston sijoituskohderahastojen keskimääräinen hallinnointipalkkio näyttäisi TER-luvun perusteella olleen viime vuonna vain 0,37 prosenttia.

Voikohan tuo vastata nykyistä tilannetta? Korkorahastopainotteisemman Maailma 50 -rahaston sijoituskohteet näkyisivät olleen keskimäärin kalliimpia, vaikka yleensä korkorahastojen hallinnointipalkkiot ovat osakerahastojen palkkioita pienemmät. Tapiola Maailma 80:n suurimpien sijoitusten joukossa näkyy sitä paitsi olevan esimerkiksi ING:n kehittyvien markkinoiden rahastoa, jonka hallinnointipalkkioksi ilmoitetaan 1,5 prosenttia. Historiallinen kulurakenne ei ole tae tulevasta.

Karo Hämäläinen
etunimi.sukunimi@gmail.com

Lähetä linkki kaverille sähköpostilla