Norvestia odottelee järjestelijää, joka korjaa suureksi revähtäneen substanssialennuksen taskuunsa.

Islannin haltuun päätynyt Kaupthing omistaa muiden omistustensa muassa äänienemmistön sijoitusyhtiö Norvestiasta. Äänienemistön takaavien A-osakkeiden lisäksi Kaupthingilla on viisi miljoonaa pörssilistattua B-osaketta. Islannin valtion intressissä on epäilemättä realisoida syleilyynsä ottamien pankkiensa omistuksia, joten Kauptihingin Norvestiat ovat myynnissä, kunhan hinnasta sovitaan.

Finanssikriisin melskeissä Norvestian hallitus päätti hankkia omia B-osakkeitaan yhtiökokouksen myöntämän valtuuden nojalla. Yhtiökokous valtuutti Norvestian keväällä peräti 4,5 miljoonan oman B-osakkeen ostoon, mikä on 29 prosenttia yhtiön osakemäärästä. Suomessa yhtiö saa omistaa enintään kymmenen prosenttia osakkeistaan, joten jos valtuus käytetään kokonaan, hallituksen pitää kokoontua välillä mitätöimään osakkeet tai luovuttamaan ne edelleen.

Päivän sijoitusvinkki: Dubai. lomalennot.fi

Ainakaan vielä Norvestia ei ole antanut yhtään pörssitiedotetta omien osakkeiden ostosta eikä siis aloittanut ostoja. Järjestelyllä saatetaan varautua myös siihen, että Kaupthingin osakkeet tulisivat myyntiin, vähän samaan tapaan kuin Nalle kävi kahmaisemassa Sampoa, kun Exista pani osakkeensa polkumyyntiin.

Sinänsä Norvestia voisi aivan hyvin hankkia omia osakkeitaan Kaupthingilta, sillä yhtiöllä on rahavaroja ja saamisia vaikka kuinka. Asia on kuitenkin huomattavasti kinkkisempi kuin vaikkapa Sammon tapauksessa, sillä Norvestia kiinnostaa maailmalla suunnilleen yhtä paljon kuin Jaakko Tepon musiikki. Tai Matin ja Tepon. Jos osakkeita ilmaantuisi ostamaan vain muutama kandidatti, markkinahinnan aitoudesta ei olisi varmuutta.

Norvestian hallituksen viidestä jäsenestä vain Stig-Erik Bergström omistaa Norvestian osakkeita, hänkin vain reilut 9000 kappaletta eli pyöreästi 50 000 eurolla. Sen sijaan pääomistajan eli Kaupthingin osakkeita omistavat hallituksen puheenjohtaja J. T. Bergqvist, varapuheenjohtaja Hreidar Már Sigurdsson ja yksi kolmesta rivijäsenestä. Vaikka Kaupthingin osakkeella ei taida olla juuri muuta kuin muistoarvoa, tällaiset omistukset eivät ole omiaan synnyttämään suotuisia olosuhteita yhtiön ja sen pääomistajan välisille osakekaupoille.

Suomeksi: voisi epäillä, että hallituksen jäsenillä olisi suurempi intressi ajaa suurimman omistajan kuin yhtiön etua.

Yhtiön hallituksen tulee tietenkin edistää kaikkien osakkeenomistajien etua, oli heillä omistuksia yhtiössä tai jossain muussa yhtiössä. Intressiristiriidan epäilyn mahdollisuuskin kuitenkin jo johtaa siihen, että silkkihanskat on kaivettava kaapista. Luultavasti Norvestia ei tämän vuoksi voi ostaa omia osakkeitaan suoraan Kaupthingilta, jollei samalla ostoksilla käy laaja, riippumaton ostajajoukko.

Kiinnostavampi kohde Norvestia onkin innokkaalle aktivistisijoittajalle. Sijoitusyhtiön osakekohtainen substanssi oli syyskuun lopussa päälle 9,50 euroa, kurssi on nyt nelisen euroa vähemmän. Jos substanssi on noteeraamattomien yhtiöiden ja saamisten osalta kuranttia kamaa, substanssialennus on jo sitä luokkaa, että aggressiivisen omistajan kannattaisi panna yhtiö lihoiksi.

Tämän hetkinen substanssi on toki paljon pienempi kuin syyskuun lopun tilanne, sillä lokakuu on koetellut ankarasti kaikkia sijoittajia. Pörssipudotusten lisäksi luvassa lienee luottotappioita. Esimerkiksi emossaan Kaupthingissa Norvestialla oli 1,6 miljoonan euron talletukset, joiden pelastajaksi ei välttämättä ilmaannu hyvää keijua. Syyskuun lopussa Norvestian kaupankäyntisalkun arvo oli 52,9 miljoonaa euroa, käypään arvoon arvostettujen rahoitusinstrumenttien arvo 40,8 miljoonaa ja rahavarojen ja saamisten arvo 54,4 miljoonaa. Ei ole enää.

Norvestialla on vajaat kuusituhatta osakkeenomistajaa, mikä on yhtiön kokoon nähden hyvä lukema. Vielä suurempaa joukkoa suomalaisia kosketti Kaupthingin Suomen sivuliikkeen jäädytys, josta kirjoitin viikko sitten.

Tiedotuspimennossa päädyttiin järkevänoloiseen ratkaisuun. Kaupthingin Suomen sivuliikkeen vastuut voidaan maksaa sen saamisilla islantilaisten puuttumatta väliin ja siltarahoitus löytyi suurilta Suomessa toimivilta pankeilta. Jos saamissalkku on kohtuullisen kurantti, järjestely tuotti hyvää mainosta kolmelle suurpankille ja poliittista helpotusta ministereille verrattuna siihen, että lainan olisi antanut suoraan valtio.

Karo Hämäläinen
etunimi.sukunimi@gmail.com

Lähetä linkki kaverille sähköpostilla