Karo Hämäläinen ei kadehdi Kaupthingin Suomen-maajohtajan hommia.

Kaupthingin Suomen maajohtajalla Iiro Rosendahlilla saattoi olla viime keskiviikkona samanlainen tunne kuin lamavuosien valtiovarainministerillä Lauri Viinasella, kun tätä ahdisteltiin Suomen markan devalvoinnista. Veikkaan, että Rosendahl olisi ollut valmis lyömään suorassa tv-lähetyksessä tonnin vedon sen puolesta, että Kaupthing jatkaa Suomessa toimintaansa normaalisti vielä vuodenvaihteessa.

Keskiviikkona Rosendahl vakuutteli ties monetta kertaa Kaupthingin maksuvalmiutta. Pankki leveili olevansa ennemmin ostaja kuin ostettava. Seuraavana päivänä Rahoitustarkastus pani Kaupthingin Suomen-konttuurin oven ja rahakirstun kannen kiinni.

Uskoiko Rosendahl niin vai toivoiko hän niin? Kolmaskin vaihtoehto on. Joka tapauksessa se on selvää, ettei hän olisi voinut yllyttää asiakkaitaan vetämään rahoja pois pankista. Silloin edessä olisi ollut pikamatkan pankkijuoksu, jossa sprintterit olisivat nostaneet ultraajien rahat.

29. syyskuuta Kaupthing kertoi, että sen likviditeetti on turvattu yli vuodeksi. Kului reilu viikko, ja enää rahaa ei ollutkaan. Kaupthing syyttää rahojensa loppumisesta Englannin rahoitustarkastusta. Englanti taas syyttää Islantia, joka pyrkii luistamaan velvotteistaan. Englannin operaatio näyttäisi lehtitietojen valossa jonkinmoiselta kostolta. Islannin viime aikojen tapahtumat ovat oiva opetus Jorma Ollilan johtamalle Suomen valtion brändityörymälle. Näin maabrändiä ei tule hoitaa.

Suomen Rahoitustarkastuksen väliintulo ja Kaupthingin Suomen-sivuliikkeen tilanteen jäädyttäminen tuntuvat tämänhetkisen tiedon valossa oikealta ja suomalaisten tallettajien kannalta parhaalta mahdolliselta ratkaisulta. Luonnollisesti tärkeää on se, kuinka Kaupthingin lainasaamissalkkua hoidetaan. Jos papereita pakkorealisoidaan kiireellä, nimellismäärältään suuretkaan saamiset eivät riitä kattamaan asiakkaiden talletuksia. Silloin asiakkaat kärsivät.

Kaupthingin kunniaksi sanottakoon, että pankki on käyttänyt johdonmukaisesti viestinnässään päävärinä mustaa. Liturgisena värinä musta on murheen, surun, katoavaisuuden ja kuoleman väri. Kirkko käyttää mustaa hautajaisten lisäksi pitkäperjantaina ja lankalauantaina.

Vastikään ilmestyneessä ja johdonmukaisesti mustiin puetussa lokakuun Kaupthinking-asiakaslehdessä esitellään yhdeksän säästäjäesimerkkiä, todellisia tai keksittyjä, jotka ovat laittaneet rahojaan Kaupthing Edgeen. On asunnonostaja, morsiuspari, remontintekijä ja arvalla voittanut. Näin päättelee arpavoittaja:

”Sanonnan mukaan puolet kannattaa pistää sukanvarteen. – Toisella puolikkaalla jatkan pelaamista.”

Kumman puolikkaan voittaja laittoi Kaupthingiin?

Käväisin Nokian nettisivuilla tarkoituksenani lukea yhtiön viimeisintä osavuosikatsausta ja valmistautua ensi torstain osavuositulosjulkistukseen. Nokian suomenkielisen verkkopalvelun etusivulla ensimmäiseksi silmäni iskeytyi kuitenkin oikeaan yläreunaan.

”My Nokia”, siellä luki, heti hakulaatikon alla.

Oliko Nokia laatinut sijoittajien avuksi pikapainikkeen, jota klikkaamalla saa myytyä kaikki salkussaan olevat Nokiat, saman tien, suoraan laitaan, nyt kun niistä vielä saa rahaa?

Klikkasin painiketta. Kyllä, palvelu alkoi kysellä käyttäjätunnusta ja salasanaa. Piilotin verkkopankkitunnukset välittömästi ja suljin ikkunan, sillä Nokian piiloviestejä enemmän luotan Erkki Sinkkoon, jonka suosikkilistalle matkapuhelinvalmistaja kuuluu: Rahan jäljillä -ohjelma

Lähetä linkki kaverille sähköpostilla