Aihealueet: Sijoittaminen

Hajauttaminen on yksi osakesijoittamisen perustermeistä ja sitä voi tehdä monella eri tasolla: toimialakohtaisesti, ajallisesti tai esimerkiksi maantieteellisesti. Hajauttamalla pienennät merkittävästi salkkusi kokonaisriskiä, koska silloin tiettyyn toimialaan, ajan hetkeen tai maantieteelliseen alueeseen liittyvä negatiivinen tapahtuma ei aiheuta sinulle niin dramaattisia tappioita.

Täytyy tosin heti alkuun sanoa, että tässä on olemassa myös toinen koulukunta, jonka mukaan munat kannattaa laittaa vain muutamaan koriin. Ilman laitonta sisäpiiritietoa tämä sijoitustyyli muistuttaa kuitenkin enemmän vedonlyöntiä. Jos veikkauksesi osuu oikeaan, saat tuottoa, johon hajauttamalla et olisi pystynyt mitenkään. Tosin muutaman hevosen varaan laskemalla voit myös helpommin menettää merkittävän osan varallisuudestasi.

Oma sijoitusfilosofiani on näiden koulukuntien välimaastossa. Kun perinteisen portfolioteorian opetus on yksinkertaistettuna se, että parhaaseen tulokseen pääset omistamalla pienen palan kaikista maailman yrityksistä, uskon itse, että analysoimalla yrityksiä, voi löytää aliarvostettuja osakkeita, joita ostamalla saa keskimääräistä parempaa tuottoa. Toisaalta hajauttaminenkin on järkevää, koska kaikkiin tapahtumiin liittyy myös satunnaisuus, jolta kukaan ei voi suojautua. Voihan käydä esimerkiksi niin, että meteoriitti iskeytyy Helsinkiin ja vie mukanaan suurimman osan koko Suomen taloudesta.

Päivän sijoitusvinkki: Dubai. lomalennot.fi

Omana tavoitteenani on hajauttaa sijoitukseni noin kymmeneen huolellisesti valittuun yritykseen. Tällä hetkellä omistan ainoastaan Helsingissä listattuja yrityksiä ja tästä päästäänkin luontevasti tämän kertaiseen aiheeseen. Naapureiden puolella moni mielenkiintoinen osake odottaa nimittäin ostajaansa.

Länsimaissa markkinat ovat nykyään niin vapaita, että kuka tahansa voi ostaa osakkeita mistä tahansa maasta. Ulkomaille sijoittamisessa on kuitenkin eräs ongelma. Menetät nimittäin silloin arvokkaan kotikenttäedun. Nykyisten kansainvälisten standardien ansiosta ulkomaisten yritysten numeerinen analyysi on helppoa olipa kyseessä mikä tahansa valtio. Kotikenttäedulla tarkoitetaankin tässä tapauksessa yleistä tunnetta, jota ei voi perustella järjellä. Kaikilla on esimerkiksi jonkinlainen käsitys yrityksistä, joiden palveluja itse käyttää. Jos olet sijoittamassa maahan, jossa et ole koskaan käynyt ja yritykseen, jonka palveluja et ole koskaan käyttänyt, otat jossain määrin riskin.

Tosin voidaan kysyä, onko kotikenttäetua enää edes olemassa? Nykyään hyvin harva pörssiyritys toimii ainoastaan yhdessä maassa. Esimerkiksi salkustani löytyvä SanomaWSOY mielletään perinteiseksi suomalaiseksi yritykseksi, mutta kun tarkastellaan, missä liikevaihto syntyy, monille voi olla yllätys, että Suomen lisäksi toimintaa on noin 20 Euraasian maassa. Suomen merkitys on siis pienentynyt vuosi vuodelta. Toinen hyvä esimerkki on ruotsalaisen Telian ja suomalaisen Soneran fuusiosta syntynyt TeliaSonera, jolla on toimintaa ympäri Eurooppaa, kuten oheisesta kuvasta nähdään.

Lähde: TeliaSoneran vuosikertomus 2007. Yrityksen julkaisemien tietojen lisäksi jakauma perustuu osittain omiin arvioihin.

Kotikenttäetu vaikuttaa siis olevan nykyään pelkkä illuusio. Koska olen omistajana edellä mainituissa yrityksissä, minulla on luonnollisesti hyvä tunne niiden toiminnasta Suomessa. Pakko on kuitenkin myöntää, ettei minulla ole juuri mitään hajua yritysten ”henkisestä” tilasta muissa maissa ja lopulta joudun näiden aiemmin kotimaisten yritystenkin kohdalla tekemään sijoituspäätökseni puhtaasti yritysten julkaisemien numeroiden perusteella.

Vastaus otsikon kysymykseen on siis kyllä, ulkomailla ruoho on varmasti vähintään yhtä vihreää kuin Suomessa, eikä ole mitään syytä rajoittaa suoria osakesijoituksia pelkästään Suomeen. Niinpä olen päättänyt laajentaa toiminta-aluettani ja seuraava uusi sijoituskohteeni löytyy mitä todennäköisimmin naapurin puolelta.

E.J.

Lähetä linkki kaverille sähköpostilla