Seksipistoolit paukkuvat
23.8.2008
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kulttuuri
John Lydon - anteeksi, Johnny Rotten - ja hänen perinteikäs bändinsä Sex Pistols pääsi näköjään netti-Hesariin oikein jutun aiheeksi. Valokuvassa Rotten näyttää juuri niin groteskilta luonnonoikulta kuin viidenkymmenen pahemmalle puolelle ennättäneet, mutta murrosikäisen räkänokkakapinallisen habitukseen jämähtäneet äijykkäiset yleensäkin, mutta olkoon; hänen kukkoilunsa kunniaksi voisi muistella vanhoja hyviä punk-aikoja kolme vuosikymmentä sitten, kun Sex Pistols yritti ensimmäistä kertaa Suomeen.
Punk oli ainakin 70-luvun lopun Suomessa aidosti kapinallinen liike, jota vastaan nousivat kaikki poroporvarilliset tahot, perinteinen kommunistinen vasemmisto etunenässä. Tätä ei pidä mitenkään ihmetellä. Kommunismi leninistisessä muodossaan on nimittäin poroporvarillisuuden huipentuma: sen tavoitteena oli alkujaan 1800-luvun lopun porvariston saavuttaman hyvinvoinnin tason ja elämäntyylin tuominen suurten massojen ulottuville. Tässä kommunismi itse asiassa onnistui meillä oikein hyvin, ja monissa kommunistimaissakin tavoitteeseen päästiin. Myös taidemaun suhteen kommunismi oli poroporvarillista: modernistinen tuhrutaide, puhumattakaan rokista, oli vanhan hyvän ajan oikeaoppiselle kommarille kauhistus.
Koska kommunisteilla oli Suomessa merkittävästi vaikutusvaltaa ja aitoa kannatusta, Sex Pistolsin ja varhaisen punk-kulttuurin tapa ärsyttää ihmisiä hakaristiä kantamalla meni täällä perille luultavasti paremmin kuin Englannissa. Vasemmistolaiset poroporvarit vastustivat ”natsistisia” punkkareita, oikeistolaisiin taas meni kuin häkä lastensuojelujärjestöjen kampanja, jossa kerrottiin Sex Pistolsin kaikilla muusikoilla olevan niskassaan joukoittain väkivalta- ja huumerikostuomioita. Huolestuneiden tätien yhdistykset tärisivät kesto-orgasmin kourissa. Paheksuva retoriikka, jollaista tasaisessa valtavirtalehdistössä harrastettiin harvemmin, vietti todellisia megapirskeitään kaikissa tiedotusvälineissä. Muistan itse oppineeni sanan sutenööri siitä, että joku puhetaidon ystävä tuomitsi Sex Pistolsin puolustelijat ”punk-muodin sutenööreiksi”, jotka - silkkaa ilkeyttään ja pahuuttaan tietysti - halusivat rappeuttaa ja turmella ”lapsemme”.
Merkillepantavaa on, että julkisuudessa yksikään ihminen ei tainnut tunnustautua ”punk-muodin sutenööriksi”. Muistaakseni jompikumpi perhelehdistämme, joko Seura tai Apu, onnistui kyllä haalimaan käsiinsä Veltto Virtasen, joka ”löytyi pienen etsinnän jälkeen Hattelmalan mielisairaalasta” - tämän tiedon perässä luki suluissa: Työntekijänä! - ja suostui sanomaan haastattelijoille mielipiteenään, että Sex Pistolsin vastainen kampanja oli ”Suomen historian törkein vääristely”.
Nykyään tilanne on tietysti toinen. Mitä räkäisimmät sikabändit pääsevät maahan, eikä perään hauku edes koira, saati sitten Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Nelisen vuotta sitten kirjoitin silloiseen blogiini ilkamoivan tekstin kuviteltua zombie metal -musiikkimuotia (sittemmin tietysti ilmeni, että senniminen hevisuuntaus on oikeasti olemassa) edustavan Satisfucktion Sam and the Coldhearted Cocks -yhtyeen rantautumisesta Suomeen. Yhtyeen taiteellinen näkemys perustui ”ennakoivaan zombiuteen” - kun zombit olivat eläviä kuoltuaan, Satisfucktion Samin bändi pyrki ”kuolemaan jo eläessään” käyttämällä rokkipiirienkin mittakaavassa poikkeuksellisen runsaasti huumeita ja nauttimalla heroiininsa yksinomaan kaduilta ja pusikoista keräämillään ruiskuilla - näin Sam ja bändin pojat pääsisivät aids-potilaiksi, koska immuunikato oli heidän mielestään niin zombimainen juttu. Zombielämäntyyliin, yhtyeen kokonaisvaltaiseen poikkitaiteelliseen visioon, kuului tietysti myös, että ”koskaan en nai useammin kuin kerran saman naisen kanssa”, ja kondomikin oli tietysti pannassa. Arvata saattaa, että kiihkeät neidot piirittivät himosta kirkuen zombiyhtyeen majoitustiloja ja vaativat saada päästä mukaan Samin ja tämän kaverien taiteelliseen visioon.
Parodinen tarinani meni juuri niin läheltä totuutta, että ainakin yksi silloisen blogini kommentoijista tuntui ottaneen kuvitteellisen zombiyhtyeeni ihan vakavasti ja kysyi järkyttyneen oloisena, oliko tämä merkintä nyt aivan varmasti ”sitä fiktio-osastoa, olihan?” Toinen puolestaan totesi, että nykyään, kun sikaileva ja örseltävä julkinen käytös on hyväksyttyä ja siihen jopa rohkaistaan, hänen on pakko muistella Sex Pistols -kiellon aikoja jopa nostalgisesti: totta kai urheilijat ja muut huumekuninkaat hallitsivat haaremeitaan silloin entiseenkin aikaan, mutta tiedotusvälineet eivät madonsyöntikilpailuineen ja biletyksellä ja nainnilla mässäilevine tositelevisioineen olleet aktiivisesti tekemässä huonosta ja epäkypsästä käytöksestä salonkikelpoista.
Joku tietysti sanoo tässä kohtaa, että punk ei sentään ollut mitään televisioräsypokkaa, vaan aitoa yhteiskunnallista protestia. No, itse asiassa myöhempinä aikoina on paljastunut, että punk jos mikä oli tietoisesti ja kaupallisesti rakennettu muoti, ja Sex Pistolsinkin imago kehitettiin mainostoimisto- ja managerityönä. Kokonaan toinen asia sitten on, että jokainen kulttuuri hyödyntää niin vierasmaalaiset kuin alakulttuurisetkin vaikutteet omalla tavallaan: ainakin alkuvaiheessaan punk ilmensi meillä pitkälti nuorten tympääntymistä 1970-luvun poliittisiin vastakkainasetteluihin.
Sex Pistolsia fanittaneen nuoren näkökulmasta sekä taistolaiset että näiden vastustajat olivat samalla puolella Sex Pistolsia - siis ”todellista vapautta” - vastustamassa, eikä kommunistin ja natsin välillä ollut mitään todellista eroa - kuten Eppu Normaali julisti: Pioneereille olen vaskisti ja vaskisteille pioneeri. Kaikki pikku runkkarit ne huutaa lokeroistaan: jos et ole puolellamme olet meitä vastaan. Ainoa poliittinen aate, jonka varhainen punk-liike tunnusti, oli anarkismi - sekin lähinnä siksi, että sen nimi tarkoitti ei-valtaa ja ei-politiikkaa. Kaikki tämä oli tietysti nuoren ihmisen terve reaktio siihen poliittiseen kyräilyyn ja painostamiseen, joka teki 1970-luvusta niin vastenmielistä aikaa, eikä vain vasemmistopiireissä. Sittemmin Liisa Tavin tai Pelle Miljoonan kaltaiset poliittisesti enemmän tai vähemmän perinteiseen vasemmistoon sitoutuneet taiteilijat kaappasivat punkin, mutta muistan ns. hardcore-punkkareiden pitäneen alkuperäistä anarkistihenkeä yllä keskeytymättä pitkälle 80-luvun lopulle.
Punkin poliittisuudesta puhuttaessa kannattaa muistaa, että 80-luvun anarkistipunkin politiikanvastaisuudessa oli viime kädessä myös kyse myös ihmisen oikeudesta epäpoliittiseen yksityiselämään. Politiikassa on kyse siitä, että valta delegoidaan äänestämällä jollekulle vallankäytön osaavalle hemmolle, eikä minun itseni tarvitse haaskata kallista aikaani siihen; kun yhteiskunnassa sitten on ristiriitoja, poliitikkojen kuuluu sopia ne keskenään, siitähän heille maksetaan. Punk on viime kädessä reaktiota siihen, että politiikka tunkee asiattomalla tavalla arkipäivään, häiritsemään ihmisten elämistä, syömistä, juomista ja rakastamista, ja ihmiseltä aletaan vaatia poliittista kantaa joka käänteessä. Viime kädessä punkkari - tai lähes minkä tahansa ”kapinallisen nuorisoliikkeen” edustaja - vaatii, että myös hänen ja hänenkaltaistensa annettaisiin elää rauhassa - että ”poroporvarillisuus” suvaitsisi myös hänenlaisiaan ja kelpuuttaisi heidätkin ”poroporvareiksi”, siis sellaisiksi ihmisiksi, jotka saavat elää epäpoliittista yksityiselämää.
Tätä tietenkään kaikenlaiset elämäntapa-agitaattorit ja palopuhujat eivät hyväksy. Heidän mielestään ihmisen kaipuu omaan rauhaan on sinänsä moraalitonta passivoitumista. Kaikkien kuuluisi aina olla niin helkutin radikaaleja ja osallistuvia. Minä sanon vain, että aina kun agitaattorit tunkevat minun kommenttiosastooni agitoimaan, tunnen vastustamatonta hinkua tarttua sähkökitaraan - en tietenkään osaa soittaa sitä, mutta punkin iskulause on aina ollut, että ”jokaisella on oikeus oppia soittamaan ja oikeus soittaa vaikkei osaisikaan” - ja ärjäistä vastalauseeni mikrofoniin vahvistimet täysillä. Ehkäpä, piru vie, minunkin pitäisi sitten alkaa punkrokkariksi vanhoilla päivilläni. Olihan Jeesuskin punkrokkari ja anarkisti, kuten Veltto Virtanen sanoi klassikkolevyllään Tahdon!
Panu Höglund
- Myyntiharjoittelija ImatralleCelectus Oy / Sonera Shop-in-Shop
- Myyntineuvottelija huippuyritykseenCelectus Oy
- YritysmyyntineuvottelijaCelectus Oy
- MyyntineuvottelijaCelectus Oy
- Myyntiharjoittelija joulumyyntiinCelectus Oy
- SairaanhoitajaJoutsan kunta
- Tuotepäällikkö korjausrakennusmyyntiinLumon Oy
- KirjanpitäjäALFA-Henkilöstöpalvelu Oy
- ToimistotyöntekijöitäALFA-Henkilöstöpalvelu Oy
- ProjektipäällikköCelectus Oy
- Keskusteluja aiheesta
- Musiikkia johon liittyy aistillisuus, ”eroottinen rock?” (28.11.2008, Muropaketti)
- Jaa-ha, taas ollaan? (27.10.2008, Ajassa)
- Poikarakkaus… (17.10.2008, Ajassa)
- Perussuomalaiset - vasemmistolainen köyhien puolue (07.10.2008, Ajassa)
- Vasemmistoa myötäilevästä Soinista on tullut median pehmolelu! (19.09.2008, Ajassa)
- 1.
-
SEX PISTOLS ON HYVÄ BÄNDI!!
- 2.
-
Hieno kirjoitus, eipä juuri muuta voi sanoa!
- 3.
-
Panu, puutteellisen soittotaidon voi aina korvata riittävällä määrällä yliohjausta.
Tai sitten vaikkapa mekaanisella äänensärkijällä.
Yksi suomalainen bändi on kuitenkin ylitse muiden, ja se on Sleepy Sleepers. Kyseinen bändi herätti 1970- ja 1980-luvuilla pahennusta kaikissa ns. edistysmielisissä ja ajattelevissa piireissä, ja se piti hauskaa myös punkkarien itsensäkin kustannuksella, mutta me lapset rakastimme sitä. Sliipparit olivat omassa peruskoulussani soittokiellossa, mutta levyt levisivät C-kasetilla kädestä käteen.
Sliipparit olivat ensimmäinen suomalainen punk-bändi, tai oikeastaan niin että he keksivät punkin jo kauan ennen kuin John Lydonista ja Malcolm McLarenista oli ikinä kuultukaan mitään. Heidän sanoituksensa olivat räävittömiä ja hävyttömiä, mutta niissä oli aina jokin piikki, ja se piikki oli yleensä tähdätty jotain edistysmielistä tai ajattelevaa tahoa kohtaan. Kukapa ala-asteikäinen lapsi ei olisi voinut rakastaa ”Anarkiaa Karjalassa” tai ”Kaapataan lentokone Moskovaan” sen jälkeen kun musiikkitunnilla oli veivattu ”Katjushaa”, ”Maria Copacabanasta” tai ”Kulkukauppiasta” aina kyllästymiseen saakka?
Jos jatketaan aloittamaasi Eppujen biisiä ”Rääväsuita ei haluta Suomeen”, niin todettakoon:
Mitä enemmän - nostatte kohua
sitä enemmän - lapsenne rakastaa mua - 4.
-
Kannattaa muistaa myös itse musiikillinen aspekti. Punk oli reaktio 1970-luvun ylipöhöttyneesen proge-meininkiin, stadionrockiin ja muihin rockin kaupallistumisen tuottamiin lieveilmiöihin. Väheksyä ei pidä myöskään punkin ”tee se itse” - henkeä ja ajatusta siitä että kaikilla on oikeus soittaa vaikka eivät osaisikaan. Sen ansiosta monelle musiikillisesti lahjattomammalle nuorelle miehelle nimittäin avautui oikotie nuoren naisen hameen alle.
- 5.
-
Hih, vuoteen 2008 tultaessa proge on kyllä ottanut selkävoiton punkista - kaikki 1970-luvun dinosaurukset rokkaavat yhä, ja stadioneilla soitetaan kuin ei koskaan. Pitkän aikavälin seuraus oli, että punk hävisi ja proge voitti.
Kolmen soinnun peruspunk voi riittää vuodeksi tai kahdeksi, mutta ei sen pitempään. Sen jälkeen on joko aika oppia soittamaan ihan oikeasti - tai mietittävä sitä loistavaa ja hohdokasta uraa vaikkapa varastomiehenä.
- 6.
-
Eikö tuo nyt mennyt musiikkiiöyhötyksen puolelle?
Jokainen voi muuten käydä toteamassa punkin elinvoimaisuuden vaikkapa Ilosaarirokin Töminä-klubilla tai vaikka sitten Tamperee Vastavirtaklubilla. Punkit ei muuten lyö, vaikka eivät maailman kauneimpia olisikaan.
”Kolmen soinnun peruspunk voi riittää vuodeksi tai kahdeksi, mutta ei sen pitempään. Sen jälkeen on joko aika oppia soittamaan ihan oikeasti - tai mietittävä sitä loistavaa ja hohdokasta uraa vaikkapa varastomiehen”
Kannattaa Ironmistressinkin kuunnella vaikka Rancid-yhtyeen levyjä ja miettiä sitten, osaavatko punkkarit soittaa.
- 7.
-
Kuka muuten muistaa, että kenen biisi ”Jäähyväiset aseille” oikeasti on? Se ei suinkaan ole Liisa Tavin - vaan kenen…?
Pelle Miljoonassa on se vika, että hän otti itsensä liian vakavasti. Eput pitivät hauskaa niin kauan että ehtivät vakiinnuttaa asemansa ennen muuttumistaan AOR-bändiksi (oikeastaan vain Aknepop oli punkkia ja Maximum Jee&Jee hardista, muu Eppujen tuotanto onkin sitten AOR:ää), Hassisen Kone keskittyi lähinnä verbaalisekoilemiseen, ja Popedan tuotanto oli omaan makuuni turhan testosteronille löyhkäävää. Mutta Sleepy Sleepersiin kiteytyi koko punkin idea: anarkismi ja tirpan flippaaminen kaikille virallisille, edistysmielisille ja politistisille tahoille. Siksi se olikin Yleisradiossa soittokiellossa - ja me lapset rakastimme sitä.
Viimat, olen omassa blogissani käsitellyt sitä, miten punk ja rockabilly mariginalisoituivat, ja voiton korjasi heavy metal. Toki punk on omissa piireissään elinvoimaista, mutta se on silti mariginaalimusiikkia. Ja jos punkbändi on kahdessa vuodessa oppinut enemmänkin kuin ne kolme perussointua, niin sen jälkeen se todennäköisesti osaa soittaa.
- 8.
-
Jäähyväiset aseille löytyy esim. täältä: http://www.youtube.com/watch?v=3fAigdrW2aU
Vaan Ironmistress, jos Hassisen Kone keskittyi sinusta lähinnä verbaalisekoilemiseen, mitä Eput sitten tekivät pikkunäppärillä ja loppujen lopuksi varsin väkisin väännetyn kuuloisilla riimeillään?
Sex Pistols ei minulle koskaan ns. auennut, olin tapahtumahetkellä hieman turhan nuori ja myöhemmin sitten vei proge mukanaan.
- 9.
-
Count, Eppu Normaali oli Suomen oikeistolaisin punk-bändi. He keskittyivät rahastamiseen ja bisnekseen - hehän perustivat Akun Tehtaan (heidän oman firmansa) jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ja he joutuivat käsirysyyn Eero ja Jussi Raittisen kanssa, kun he eivät suostuneet liittymään ammattiliittoon. Heille anarkia oli ennenkaikkea anarkokapitalismia - yrittämisen vapautta.
Eput tarjosivat kansalle sitä mitä kansa halusi. Tämän on helppoa huomata kappaleesta ”Akun tehdas”, joka on heidän - varsin julkinen tunnustuksensa - että mistä koko jutussa on kyse: populistisesta suosionkalastuksesta ja rahanteosta, ja vastineeksi tehdään pikkunäppäriä riimityksiä ja puolitaitavia sävellyksiä.
Mutta mitä muutakaan voi olettaa Jaakko Syrjän ja Kirsi Kunnaksen lapsilta? Epuista, varsinkin Martti Syrjästä, huomaa, että he ovat kaikesta huolimatta kasvaneet kulttuurikodissa, ja Eppujen punk-vaihe kesti hyvin vähän aikaa, vain pari vuotta - ennenkuin heistä tuli AOR-bändi.
Oma kysymyksensä on, että onko AOR sitten paha idea lopultakaan?
- 10.
-
Jäähyväiset aseille oli Kai Kiven, joka kuoli äskettäin. Oltiin hyvänpäiväntuttuja.
- 11.
-
AOR, punk tai mikä tahansa muukaan musiikki ei liene paha idea, kaikenlainen luova toiminta on mielestäni piristävää ja hyväksi. Tarkoitusperät sitten voivat vaihdella, jotkut haluavat tehdä musiikillaan rahaa, toiset saada sanomaansa levitetyksi ja kolmannet soittelevat omaksi ilokseen.
Eppujen tapauksessa omasta ystäväpiiristäni saama fiilis oli melko kattavasti se, että tällä kertaa kansa olisi halunnut pitkän hiljaisuuden jälkeen jotain uutta ja raikasta eikä lisää samaa vanhaa bulsaa. Toisaalta ystäväpiirini ei ole sitä konservatiivisinta sorttia.
Oma musiikkimakuni on senverran laaja, etten oikein jaksa kamalasti ihastua saati vihastua mistään musiikin lajista…tai sitten olen jo sen verran vanha ja kyyninen etten jaksa ihastua tai vihastua oikeastaan mistään?
- 12.
-
Panu, osta ihmeessä sähkökitara ja ala vinguttamaan sitä. Jos olet ikäluokkaa '66, niin 42 vee ei ole lainkaan liian korkea ikä nykyaikana pistää oma pumppu pystyyn. Riimittelyn taito sinulla jo on olemassa, joten tee itsellesi oma MySpace-sivu ja anna palaa!
- 13.
-
Ehkä Panu voisi kokeilla jotain Irwin Goodman-tyyppistä juttua. Sillä julkisuuteen vaan. Onnistui Irwiniltä, sen jälkeen ei Suomessa ole oikeastaan vastaavaa nähty. Olisiko jo aika?
Panun ei siis mielestäni tietenkään raittiusmiehenä kannattaisi Irwinin juoppolaulusanoituksien kanssa alkaa kilpasille, vaan voisihan sitä protestoida esim. feminismiä vastaan.. tai jotain..
- 14.
-
Inhosin Sex Pistolssia sillon kun ne narkkarit aloitti ja samaa paskaa ne soittaa vieläkin. Ne käyvät heittämässä vähän nostalgia keikkaa että saavat kaljarahaa.
- 15.
-
Pakko ihmetellä kyllä suomalaisten moraalipaniikin lisäksi sitä, miten käsittämättömän helppoa brittejä oli tuolloin provosoida. Typerä renkutus kuningattaresta, ja äkkiä Pistols oli hirveän pahamaineinen.
(toimisiko vieläkin? pitänee perustaa bändi ja tehdä joku ilkeä kappale prinsessa Dianasta)En muuten oikein välitä punkista, kun olen enemmän konepuolella, mutta jotain hienoa nuo 70-luvun punkkarit aloittivat: aggression musiikissa.
Paras punkbiisi on joka tapauksessa Minor Threatin ”Straight Edge”
- 16.
-
Pistoolien loistavat neljä kappaletta kaikessa karmeudessaan ovat Anarchy in the UK, God Save the Queen, Pretty Vacant, Holidays in the Sun.
Taidollisesti nollan arvoisia, mutta muuten kympin arvoisia. - 17.
-
En koskaan ymmärrä/ymmärtänyt/tule ymmärtämään punkkareita tai siihen liittyvää anarkismin ihailuakaan. Vaikka Clash hyvää musiikkia tekeekin, niin joukko soittotaidottomia sokeritukkia ei vaan jostain syystä iske. Näiden anarkistien taipumuksena kun vielä kaiken huipuksi on pistää anarkian nimessä paikat paskaksi ja kun poliisi laittaa raudat heidän hempeisiin ranteisiinsa liian tiukalle eli tuntuu ihan kuin olisi käsiraudoissa, valittaa hirvittävästi vastustamansa valtion toimielimille kuinka poliisin laittamat raudat sattui, mitä minä-minä-minä muka tein väärin, kun yritin vaan potkaista sitä vitun kyttää munille :D
- 18.
-
Näinhän se on. Mutta silti ei tee pahaa, jos joskus pohtii omaltakin kohdaltaan, että:
”When they kick out your front door
How you gonna come?
With your hands on your head
Or on the trigger of your gun?” - 19.
-
Sex Pistolsien meiningistä on hiukan matkaa visuaalisesti huomiotaherättämättömään hardcoreen, mutta nuorison päihdekulttuuria vastustava Panukin varmaan osaa arvostaa seuraavaa punk-klassikkoa:
”You tell me you like the taste
You just need an excuse
You tell me it calms your nerves
You just think it looks cool
You tell me you want to be different
You just change for the same” - 20.
-
Päihteidenvastainen ”straight edge” -alakulttuuri ei ole kyllä mikään raittiusseura vaan yksi militanteimmista hc:n alalajeista.
- 21.
-
Näissä nuorisomusiikkibändi-asioissa ihmetyttää, miten monesta tuntemattomasta kellaritason bändistä ja varsinkin poikapop-yhtyeistä on kuitenkin, kuin sattuman kautta, runsaasti materiaalia ja myöhemmin tehdään näitä making-of-albumi-filmejä.
Niin ja kyseessähän ei ole seksipistoolit vaan kuusi pistoolia. Harmittava virhe kielimiehelle :) Oikea tieto löytyy Hesarista
- 22.
- 23.
-
Mistähän Hesarista Making of on tuon ”oikean tietonsa” löytänyt? Pienen selailun jälkeen löysin sellaista infoa, että tuo ”kuusi pistoolia” -käännöskukkanen esiintyi siinä surullisenkuuluisassa vuoden 1978 HS:n artikkelissa, jonka kirjoittaja Raija Forsström vastusti Sex Pistolsin tuloa Suomeen.
- 24.
-
Puhumattakaan siitä ”mekaanisesta äänensärkijästä”, josta syntyy ”räkäinen, kätkättävä ääni”.
- 25.
- 26.
-
Olen ollut siinä luulossa että tuo ”kuusi pistoolia” olisi ihan kaikkien tiedossa muinaiselta 1970-luvulta saakka. Valitettavaa niille, jotka missasivat vitsin. Pointsit ruukinmatruunalle.
- 27.
-
Kävin Oulussa Club Teatrialla Pistols-iltana aulassa kääntymässä siinä toivossa että lippuja olisi myyty tuota ilmoitettua 48 euroa halvemmalla. Ei herunut alea, ja pettyneenä rahjusti tämä jo ikääntynyt punkkari pois kaupungin yöhön.
Muuten pidän kyllä heidän biiseistään, ja nuorempana uho ja mitään kunnioittamaton asenne viehättivät myös. Nykyään Lydonin replikointi vaikuttaa enimmäkseen katkeralta ja epäkypsältä. Aion silti kuorruttaa Sex Pistolsit mielessäni nostalgian mannaan, ja liittää ne osaltansa listaani asioista jotka tekevät Briteistä viehättävän paikan.
- 28.
-
Sex Pistols oli pitkälti Malcolm McLaren tuote.
Esim Sid Vicious (kuoli -79) otettiin bändiin vain ja ainoastaan ulkonäkönsa ja asenteensa perusteella. Hän ei osannut soittaa ollenkaan, hänen osansa levyllä soittivat muut. Sinänsä ihme että bändi teki kuitenkin muutaman ihan ok singlen. Asenteella pääsee pitkälle. Ja Rock'n Roll vaatii asennetta.
Sex Pistols oli kyllä aikanaan ihan piristävä tulokas. Tämä nykyisen kiertue kyllä ihmetyttää vaan…It's Only Rock'n Roll, But I like It!
- 29.
-
Sex Pistols oli pitkälti Malcolm McLaren tuote.
Esim Sid Vicious (kuoli -79) otettiin bändiin vain ja ainoastaan ulkonäkönsa ja asenteensa perusteella. Hän ei osannut soittaa ollenkaan, hänen osansa levyllä soittivat muut. Sinänsä ihme että bändi teki kuitenkin muutaman ihan ok singlen. Asenteella pääsee pitkälle. Ja Rock'n Roll vaatii asennetta.
Sex Pistols oli kyllä aikanaan ihan piristävä tulokas. Tämä nykyisen kiertue kyllä ihmetyttää vaan…It's Only Rock'n Roll, But I like It!
- 30.
-
Cico: vastoin yleistä luuloa Sid Vicious _osasi_ soittaa.
Mutta vain selvin päin, ja hän oli tunnetusti narkomaani. Kun hän oli kamassa, hän ei pysynyt tahdissa eikä oikein sävelessäkään, ja useammin kuin kerran miksaaja joutui mykistämään hänen soittonsa.
Sidin ja Nancyn tarina oli sitten oma lukunsa. Luin joskus myöhäisteininä Deborah Spungenin kirjan ”Nancy”, joka valotti tapahtunutta Nancy Spungenin äidin näkökulmasta. Hiukan siitä jäi kyllä maku, että kirjailija etsii taas syitä, miksi kiltin juutalaisprinsessan ei pitäisi pelehtiä shkotzimin kanssa, mutta tosiasiallisesti Nancy Spungen oli kaheli kuin käkikello. Heidän rakkaustarinansa oli vähän niinkuin Leevi and the Leavingsin kappale ”Elina, mitä mä teen”.
- 31.
-
Jeesus ei ollut (eikä ole) punkrokkari eikä anarkisti. Hän oli sydämen ja rakkauden viestintuoja. Hänen viestinsä tosin karahti kiville ja valui kuin vesi hanhen selästä, kun kaikki keskittyivät mieluummin siihen, miten hän syntyi ja miten hän kuoli ja teki pari ihmettä. Hän puhui suuresti viisaita, ja tämän viisauden todeksi elämällä olisimme voineet muuttaa tämän jo silloin rappeutuneen maailman paratiisiksi. Mutta sensijaan vääristelimme ja mutatoimme hänen opetuksensa ja kidutimme hänet kuoliaaksi.
Siinä sen näkee, miten vaikeata meitä on auttaa..
- Vortac
- 32.
-
”Hiukan siitä jäi kyllä maku, että kirjailija etsii taas syitä, miksi kiltin juutalaisprinsessan ei pitäisi pelehtiä shkotzimin kanssa, mutta tosiasiallisesti Nancy Spungen oli kaheli kuin käkikello. Heidän rakkaustarinansa oli vähän niinkuin Leevi and the Leavingsin kappale ”Elina, mitä mä teen””.
Juutalaisia ei saa haukkua, se on rasismia. En tiedä, haukuitko, mutta sanon vain. Inhoan rasismia.
Tämän jutun kommentointi on suljettu.