Lauantaiksi kouluun?
20.8.2008
Panu
Aihealueet: Päihteet, Ajankohtaista, Kulttuuri, Koulukuri
Tasavallan Presidentti on mennyt ajattelemaan ääneen, että lapset pitäisi panna kerran kuussa lauantaina kouluun. Hänen ideansa on, että lauantaikoulussa omistauduttaisiin urheilulle, laululle ja taiteille; parin rivin päästä hän kuitenkin lisää pahaenteisesti, että tämä ylimääräinen koulupäivä olisi oiva tapa parantaa lasten ja nuorten fyysistä kuntoa. Vaikka en olekaan valmis hylkäämään ehdotusta suoralta kädeltä, tuo viittaus fyysiseen kuntoon ei miellytä minua: epäilen näet, että ”laulu ja taiteet” ovat pelkkää hämäystä, jonka varjolla lapset halutaan pakottaa ylimääräisille liikuntatunneille, ja minun sanastossanihan liikuntatunti sinänsä tarkoittaa koulukiusaamistuntia. Tarkemmin ajatellen toki olen sitä mieltä, että lapsille ja nuorille pitäisi järjestää paljon enemmän valvottua tekemistä; mutta toisaalta tiedän hyvin, että käytännön tasolla mielikuvituksettomat ja tylsät aikuiset tarjoaisivat kuitenkin pelkkää urheilua, eli sakinhivutusta, ilman muita vaihtoehtoja.
Piru tietenkin keksii aina pahantekoa joutilaille käsille, ja kartsallanotkumiskulttuuriakin olisi syytä aktiivisesti vastustaa. Kun sanoin, että tuo tamperelaisen pikkutytön murha mielestäni johtui nuorisokulttuurin sisäisistä lainalaisuuksista, tarkoitin nuorisokulttuurilla ennen muuta aikuisvalvontaa vailla olevia, löysiä hengailijaporukoita, joihin rikollinen ja vaarallinen aines voi soluttautua. Nuoriso-ongelma - käyttääkseni vanhaa ja latteaa sanaa, jonka opin ennen kuin olin itse nuorisoa - on periaatteessa siinä, että nuoret ovat melkoisen tuottamatonta ja jonninjoutavaa sakkia koko yhteiskunnan kannalta. Valtiolle nuoret ovat hallinnoitavia alamaisia, eikä heistä muuta tulekaan. Erilaiset kouluneuvostot, nuorisovaltuustot sun muut, joilla yritetään saada nuoret kokemaan vaikuttamisen illuusio ja leikkimään eduskuntaa, ovat säälittäviä virityksiä, ja ainakin minun lapsuudessani sellaisiin yleensä vielä valittiin minua edustamaan se ohikulkiessaan kiveksiäni potkiskellut spittarikelmi. Elinkeinoelämää nuoret toki kiinnostavat kuluttajina, mikä merkitsee, että populaarikulttuurimarkkinat tulvivat lyhytjännitteisten ja viettivetoisten murkkuikäisten sofistikoimattomalle maulle suunnattua roinaa.
Muistan, että silloin kun Neuvostoliitto oli juuri romahtanut ja entiset taistolaiset harjoittivat muidenkin primitiivisten heimojen keskuudesta tuttuja itseruoskintarituaaleja, radiossa haastateltiin erästä sympaattista kaveria, jonka puheet olivat tämän kirjoituksen kannalta relevantteja. Tämäkin herra oli ollut taistolainen, mutta ennen kaikkea nuorisoasian ajaja ja kommunistisen nuorisotyön tekijä, ja itse asiassa hän puhui enimmäkseen viisaita ja järkeviä siitä hommasta, jonka todella osasi - nuorisokasvatuksesta. Esimerkiksi täydellinen tupakki- ja päihdekielto, jota hän piti ankarasti voimassa ohjaamillaan nuorisoleireillä, sai ja saa ainakin täältä varauksettomat taputukset - se on ehdottomasti paljon parempi vaihtoehto kuin tupakoinnin valvottu salliminen seurakuntien nuorisotapahtumissa ja rippikeskitysleireillä. (Nuorisopastori: Meillä lapset saavat valvotusti polttaa. Raittiusaktivisti: Tupakastahan voi saada keuhkosyövän! Nuorisopastori: Niin mutta valvotun keuhkosyövän…)
Istu missä huvittaa! Lisäpalveluilla varaat etukäteen mieleisesi istuinpaikan koneesta netissä.
Tämän herran suuri kuningasidea 1970-80-luvuilla olisi ollut erityisen nuorisolain säätäminen - siis laajamittaisen puitelain, joka olisi velvoittanut kunnat järjestämään nuorisolle valvottua harrastustoimintaa. Nuorisolakihan meillä on nykyisinkin, mutta se on sisällöltään jokseenkin mitäänsanomaton: sen pykälät tahtovat olla lähinnä muotoa ”budjettiin voidaan ottaa nuorisotyöhön suunnattavia määrärahoja”. Siis voidaan ottaa, jos valtiovalainministeliön sailas mies sattuu olemaan anteliaalla tuulella. Lakiin ei sisälly sitovia velvoitteita huolehtia monipuolisen nuorisotoimen ylläpidosta, eikä se esimerkiksi pakota nuorisotyössä mukana olevia aktiivisesti ehkäisemään nuorten päihteidenkäyttöä, ainakaan yksiselitteisesti - on siinä jokin hyvin epämääräinen viittaus terveisiin elämäntapoihin.
Minua tietenkin arveluttaa Presidentin puheenvuorossa se, että hän näki lauantaikoulun ennen kaikkea tapana ylläpitää nuorten fyysistä kuntoa. Toisin sanoen tässäkin suunnitelmassa olisi kyse nuorten alistamisesta uuteen liikuntarääkkiin jonkun fanaattisen reippailijanatsin johdolla. Tasavallan Presidentti voisi ihan rauhassa miettiä, voisiko sitä lasten organisoitua ja valvottua vapaa-aikaa mieluummin kehittää sellaiseen suuntaan, jonka tarkoituksena olisi vähentää nuorten mielenterveydellisiä ongelmia, koulukiusaamista ja päihteiden käyttöä - siis kaikkia sellaisia ongelmia, joita urheiluharrastus lähinnä pahentaa. Tuntuu siltä, että Valtionpäämieskin on tempautunut mukaan siihen moralisoijakuoroon, joka jatkuvasti paheksuu nuorten tietokone- ja nettiharrastuksia, ikään kuin kartsallahengailujengissä ryyppääminen, urheiluseurassa tupakoiminen ja taidelukiossa narkkaaminen olisi muka paljon terveellisempää.
Ei tämä silti tarkoita, että pitäisin yksinomaista nettiin jämähtämistäkään suositeltavana. Nuorisolle tarjottavien ohjattujen harrastusten kuuluisi minusta kuitenkin pyrkiä nuorten monipuoliseen aktivoimiseen, niin että kaikki voisivat aikuisen valvojan ja vetäjän tuella tutustua sellaisiinkin harrastuksiin, joita eivät välttämättä olisi omasta tai kodin aloitteesta olisi kokeilleetkaan. Tämän perusidean käytännön sovellukset tahtovat vain mennä aina ainoastaan siihen suuntaan, että lukutoukat ja nettinörtit pakotetaan urheilemaan, mutta urheilijoita ei pakoteta nörttiharrastuksiin eikä meikkipissiksiä kokeilemaan lennokin polttomoottorin virittämistä.
Näin monikulttuurisena aikanamme tietysti kaikenlaisten maahanmuuttajalapsien kiskominen väkipakolla kantaväestön räkänokkien sekaan harrastamaan kuuluisi oleellisena osana tällaiseen ohjattuun vapaa-ajan toimintaan. Totta kai siitä tulisi omanlaisiaan ristiriitoja, mutta niitähän nyt tulee aina. Ja jos pentua ei alkaisi näkyä harrastuskerhossa kun vanhempien ukkapukkajumalat tai mitä henkiä lienevätkään eivät sallisi vääräuskoisten seassa pyörimistä, siitähän saataisiin vain hyvä tekosyy ottaa kakara viranomaisten hoteisiin. Huostaanottoja tehdään kantaväestön kläpeille huonommillakin perusteilla, kuten tiedämme.
Panu Höglund
- Neuropsykologin sijaisuusPKSSK
- Myyntiharjoittelija ImatralleCelectus Oy / Sonera Shop-in-Shop
- Myyntineuvottelija huippuyritykseenCelectus Oy
- YritysmyyntineuvottelijaCelectus Oy
- MyyntineuvottelijaCelectus Oy
- Myyntiharjoittelija joulumyyntiinCelectus Oy
- SairaanhoitajaJoutsan kunta
- Tuotepäällikkö korjausrakennusmyyntiinLumon Oy
- KirjanpitäjäALFA-Henkilöstöpalvelu Oy
- ToimistotyöntekijöitäALFA-Henkilöstöpalvelu Oy
- Keskusteluja aiheesta
- Tupakan epäterveellisyys (27.10.2008, Muropaketti)
- Oletko nähnyt unta lapsesta/raskaana olosta? (20.10.2008, Ellit, ihmissuhteet)
- Tupakan haju asunnossa (14.10.2008, Ellit, koti)
- tupakointi raskaana??? (06.09.2008, Ellit, perhe)
- Tupakka väistyi, lapsi tilalle (13.08.2008, Ellit, liikunta ja terveys)
- 1.
-
Armeijan kutsunnatkin ovat käynnissä. Asepalvelusmiesten ennätyshuono ja jatkuvasti rapistuva fyysinen kunto on myös puolustusvoimain ylipäällikön vastuukenttää.
- 2.
-
Saanko mainostaa täällä yhtä hyvää nörttiohjelmaa Youtubessa?
Koska Suomessa ei ole tv:ssä elokuvakeskusteluohjelmaa, tässä olisi yksi.
- 3.
-
El Systema meillekin? Siinä sitä olisi kulttuuriharrastusta kerrakseen.
Vaikka tiedän Panun pitävän urheilua harrastavia lähinnä öyhöttäjinä, niin täytyy sanoa, että itselle joukkue-urheilu antoi paljon eikä päihteidenkäyttöä liiaksi edes voinut harrastaa, kun viikonloppuina oli pelejä ja viikolla treenejä. Liikunnan tiedetään myös ihan tutkitusti auttavan vakaviinkin mielenterveysongelmiin (jalkapalloa on esimerkiksi käytetty tehokkaasti skitsofrenian hoidossa) eikä pahentavan niitä. Eri asia tietenkin sitten, jos pakotetaan liikkumaan, sellainen ei kenenkään mielenterveyttä paranna
Nythän koulujen iltapäiväkerhotoimintaa ollaan kehittämässä, toivottavasti siihen saadaan myös oikeasti resursseja eikä pelkästään kauniita puheita.
- 4.
-
Kyllä ne taiteet ja laulu olisivat lähes yhtä kauheaa kidutusta kuin liikuntakin.
- 5.
-
Richard Dawkins kuvasi esseekokoelmassaan 'Devil's Chaplain' oman koulunsa. Vähän olin kade: kaikki, joilla hitsipilli pysyy jo kädessä saavat halutessaan suunnitella ja rakentaa oman auton. Johonkin sellaiseen pitäisi pyrkiä.
- 6.
-
Liikunnanopettajissakin on tapahtumassa sukupolvenvaihdos. Hiihto- ja telinevoimistelunatsit ovat siirtymässä syrjään ja yliopistosta tulee tilalle ”toimeliaita toiminnallista toimintaa” (lainaus jostain) järkkääviä nuorukaisia. Mä en kyllä ehtinyt oikein paheita myöskään harrastaa ylä-asteaikoina kun tuli urheiltua. Toisaalta olenkin hyvästä perheestä, kuten tuppaa suurin osa murhaajistakin olemaan.
- 7.
-
Minusta on hienoa, että tasavallan presidentti on älähtänyt taideaineiden ja liikunnan puolesta. Ehdotetut keinot vain ovat aivan Halosen hatusta tempaistuja ja tuhoon tuomittuja. Kyllä yleissivistävän peruskoulun opetussuunnitelmaan tulee normaalin koulunkäynnin puitteissa mahtua ko. aineita. Opetusministeriö ei vain sitä tunnu ymmärtävän.
Koulupäivät ovat tarpeeksi pitkiä jo nyt, eikä koulu ole suinkaan kaikille miellyttävä paikka sosiaalisesti. On suotavaa, että esim. liikuntaa voi harrastaa siihen perehtyneissä seuroissa ja aivan eri ihmisjoukoissa kuin esim. oma koululuokka. Sitä toimintaa tulisi ehdottomasti kehittää siihen suuntaan, että suuri massa eli tavalliset pulliaiset huomioitaisiin eikä toiminta perustuisi vain huippujen hyysäämiseen valmentajien ja seurajohdon silmien kiiluessa meriiteistä. Jo nyt moni murrosikäinen lopettaa liikunnan vain siksi, että aikuiset tekevät harrastamisesta hampaat irvessä liian tosissaan suorittamista.
Entäpä perhe-elämä?! En todellakaan uhraisi yhtäkään minuuttia (lauantaita) siitä ajasta, jonka perheet halutessaan voisivat olla yhdessä. Lapset ja nuoret ovat aivan liikaa yksin ja henkisesti heitteillä. Saamme jatkuvasti lukea, kuinka joku tappoi itselleen tuntemattoman tytön tai pojan (kohtako minun lapseni ??!!!) ”vain” huonon olonsa vuoksi.
Ihmettelen Suomen päättäjien yksinkertaisuutta ja selkärangattomuutta ja ihmettelen Suomen yleistä välinpitämätöntä asennetta lapsiamme ja inhimillisyyttä kohtaan. Ihmettelen aikuisia, jotka eivät välitä! Talonpoikaisjärki, oikeudenmukaisuus ja arvot kunniaan, se on siinä!!!
- 8.
-
Minä olen sitä mieltä, että liikuntaa pitäisi olla peruskoulussa joka päivä. Mutta nimenomaan liikuntaa, ei urheilua eli kilpailua eli kiusaamista. Eikä liikunnasta tulisi antaa numeroa lainkaan. Mutta ehdottomasti: joka päivä liikuntaa!
- 9.
-
Itseäni tässä asiassa huolestuttaa se, että kerran työpäiväksi otettu, kulttuurille ja urheilulle pyhitetty päivä ei pysy sellaisena. Noin kahden vuoden kuluttua siitä, kun päivä on otettu käyttöön, vaaditaan kyseisen päivän ”täydentämistä” hyödyllisillä lukuaineilla.
Ei minulla ole mitään lukuaineita vastaan, mutta tällä konstilla nuorille luodaan kuusipäiväinen työviikko. Samalla perheiltä viedään yksi yhteinen vapaapäivä, jonka vanhemmat voivat käyttää lastensa kanssa harkintansa mukaan. (Jos lauantaina on koulua, ei perjantai-iltana voi lähteä koko perheen voimin viikonlopuksi jonnekin.) Opettajien, joita tässä maassa on noin 100 000, elämänlaatu heikkenee kummasti, kun heille tulee säännöllistä lauantaityötä.
Yhteiskunta kantaa lapsista pääasiallisen kasvatusvastuun kuuden kuukauden iästä lähtien 19-vuotiaaksi. Onko tätä kasvatusvastuuta syytä kasvattaa edelleen yhdellä viidesosalla?
- 10.
-
Eikös aikoinaan koulu alkanut syyskuun alussa, ja lauantai ollut koulupäivä - ja koulun alku siirretty elokuun puoleenväliin hintana siitä, että lauantai saatiin vapaaksi?
Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Minulle koululiikunta oli aikoinaan tapa ottaa ilmaisia kymppejä, sillä harrastin urheilua omatoimisesti, mutta se liikunnallisuus olikin lähtöisin itsestäni - omasta halustani - , eikä suinkaan koululiikunnasta. Koululiikunta näin jälkeenpäin mietittynä oli lähinnä vastenmielistä pakkopullaa. Ehkäpä lapsia pitäisi ohjata enemmässä määrin seuratoimintaan ja nimenomaan liikuntaan, ei kilpaurheiluun - eikä nöyryyttää heitä koululiikunnan kautta.
- 11.
-
”Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Minulle koululiikunta oli aikoinaan tapa ottaa ilmaisia kymppejä, sillä harrastin urheilua omatoimisesti, mutta se liikunnallisuus olikin lähtöisin itsestäni - omasta halustani - , eikä suinkaan koululiikunnasta.”
Liikunnasta numeron antaminen on kyllä ihan älytöntä, kyseenhän pitäisi olla aivan muusta. Koululiikunta olisi ihan hauskaa, jos siinä vaikka oikeasti tutustuttaisiin eri lajeihin. Sensijaan monesti, ainakin omina kouluaikoinani, harrastettiin ihan liikaa kunkin opettajan suosikkilajia, onneksi myös poikkeuksa mahtui joukkoon (sen takia liikuntanumeroni eivät ikinä olleet kuntotestien kympeistä huolimatta ysiä parempia, sanoin suoraan mitä mistäkin lajista ajattelin, enkä pelannut tosissani. Kerran sain seiskan. Kysyin syytä tähän, minulla oli kuulemma ”väärä asenne”).
Tyttöjä kävi sääliksi, rytmistä kilpavoimistelua kerta toisensa jälkeen. Ei ihme, että monella on koululiikunnasta huono kuva. Toivottavasti koululiikunta on niistä ajoista muuttunut opettajasukupolven vaihtumisen myötä
- 12.
-
muistan omasta yläasteen ajastani sen että meidän historian & liikunnan opettajalla oli tapana määritellä ko aineiden arvosanat samassa kokeessa jollain kevään viimeisellä tunnilla.
Tämän kokeen sisältöhän oli 12min ympyrää kengät jalassa eli cooperin testi.
Itse olin onnekas että olin vasta luokkamme kolmanneksi läskein nörtti joten sain 5:n sekä liikunnasta & historiasta.
- 13.
-
@12, läskipallo etc.
On muuten melkoisen varmaa, että historian ja liikunnan opettaja on epäpätevä opettamaan ainakin toista näistä aineista. Liikunnanopettajiksi opiskelivilla historia on todella epätavallinen sivuaine, samoin toisinpäin.
- 14.
-
Kyllähän nyt kunnon hiihtomies on voinut WWII:sta opiskella vaikka kuinka paljon.
- 15.
-
”On suotavaa, että esim. liikuntaa voi harrastaa siihen perehtyneissä seuroissa ja aivan eri ihmisjoukoissa kuin esim. oma koululuokka.”
Tässä on se ongelma, jos mennään vähänkään pienemmälle paikkakunnalle, että siellä urheiluseurassa ovat käytännössä ne samat jurpot kuin omalla koululuokallakin. Kaupungeissa homma voi toimiakin, kun ihmisiä on enemmän, mutta jossain yhden kyläkoulun maalaistaajamassa se sama koulukiusaaminen jatkuu vapaa-ajalla urheiluseuroissa. Tai jatkuisi, jos kiusatut menisivät sinne, mutta useimmat sentään ymmärtävät viettää kaiken vapaa-aikansa omassa huoneessa lukkojen takana.
”Minä olen sitä mieltä, että liikuntaa pitäisi olla peruskoulussa joka päivä. Mutta nimenomaan liikuntaa, ei urheilua eli kilpailua eli kiusaamista. Eikä liikunnasta tulisi antaa numeroa lainkaan. Mutta ehdottomasti: joka päivä liikuntaa!”
Tämä on hyvä idea. Nimenomaan sellaista liikuntaa, että koko porukkaa juoksutetaan valvotusti koulun ympäri tms. Ehkä mieluummin vielä tasoryhmiin jaettuna, ettei syntyisi kilpailuasetelmaa ja hitaammille juoksijoille naureskelua. Urheilulajit saisi kitkeä koulusta kokonaan ja keskittyä ylläpitävään kuntoliikuntaan, jota ei tosiaan arvosteltaisi millään lailla. Eihän kouluruokailustakaan anneta arvosanaa.
- 16.
-
”Tämä on hyvä idea. Nimenomaan sellaista liikuntaa, että koko porukkaa juoksutetaan valvotusti koulun ympäri tms.”
Kuulosta tosi innostavalta ja hauskalta. Tällainen varmasti innostaa nuoria liikkumaan.
Turhasta mittailusta, arvosanoista ja tulosorientoituneisuudesta pitäisi kyllä päästä eroon.
- 17.
-
Halosen idea on perseestä Erastoteneen mainitsemista syistä. Viikonlopun kuuluu olla kaksipäiväinen. Koko Halonen on itse asiassa perseestä, muttei siitä nyt enempää.
- 18.
-
13.
Oma arvioni on että ko herra on suorittanut jonkun tutkinnon joskus jossain mutta ei todellakaan ole pätevä opettamaan historiaa eikä liikuntaa.
Tosin tutkinto on saattanut olla historiasta, sen verran paatoksella ukko paasasi saksan ylivoimasta ja paremmuudesta WW2
- 19.
-
”Tämä on hyvä idea. Nimenomaan sellaista liikuntaa, että koko porukkaa juoksutetaan valvotusti koulun ympäri tms.”
”Kuulosta tosi innostavalta ja hauskalta. Tällainen varmasti innostaa nuoria liikkumaan.”
Tuo on tietysti ongelma. En vain oikein osaa kuvitella ”hauskaa ja innostavaa” liikuntamuotoa, joka ei perustuisi jonkinlaiseen kilpailuun, tulosten mittaamiseen tai voitosta taistelemiseen - ainakaan sellaista, jota voisi harrastaa koulupäivän puitteissa ja isolla ryhmällä. Jos joku fiksumpi keksii sellaisen, ei kun ehdottamaan Haloselle. :D
- 20.
-
Typerä ehdotus. Muistelen kuulleeni oman ala-asteaikani urheilia kunkku, se kova jätkä, ryyppäsi itsensä kuoliaaksi vähän päälle kaksikymppisenä. Että se siitä liikuntakasvatuksesta.
- 21.
-
Oman ala-asteen urheilia kunkku ryppäsi itsensä hengiltä n25 v. Että se siitä
- 22.
-
Kommenteille 20 & 21: Mitähän se teidän ala-asteen ”äikkä hiku” teki? Veti itsensä jojoon kolmekymppisenä?
Mutta juup. Itse kävin ala-asteen ensimmäiset luokat pienessä kyläkoulussa. Ylempiluokkaisten opettajana oli harmaahapsinen herrasmies, joka raahasi koko köörin pari kertaa päivässä ulos ”happihypylle”.
Tämä ei tekisi pahaa nykypäivän ipanoillekkaan.
Lauantait pitäisin mielummin vapaina, mutta esim. urheiluseuroissa toimiminen voitaisiin hoitaa samaan tapaan kuin lukion valinnaiset liikunnat: pidät kirjaa harrastuksesta ja riittävän monta harrastuskertaa käytyäsi saat ”kurssin” läpi. Jos ei nappaile, niin sitten käy ylimääräiset liikunnat koulussa.
Ja tämä tosiaan koko ikänsä koululiikuntaa inhonneelta. Itse opin pitämään liikunnasta vasta lukiovuosina, kun hetken mielijohteesta ilmottauduin kamppailulajin peruskurssille. Harmi ettei mikään kannustanut moiseen jo aiemmin.
- 23.
-
Ajatuksia herättävä artikkeli.
Taiteen ymmärtämistä ja halukkuutta kasvaa perheessä.
Ehkä voi opettaa, mutta ei koulussa ja turha launtaisin.. - 24.
-
Ehdottomasti tasoryhmät liikuntaan, jo porukan jakaminen verenmaku suussa urheileviin ja hommaan ei-niin-vakavasti suhtautuviin selkeyttää tilannetta ja parantaa motivaatioita kummasti. Öyhöpalloilijat öyhöpalloilkoot ja nörtit kehittäköön jotain mielekkäämpää tekemistä, kunhan siihen sisältyy edes jonkinlaista liikuntaa.
Omalle koululiikuntauralleni sattui mm. opettaja, joka antoi minun ja nörttikaverieni kiertää kenttää tiedeuutisista höpisten - tulipahan edes vähän laitettua tossua toisen eteen. Myös muistan kavereitteni kanssa rakentaneeni kivistä pengerrystä kentän läheiselle kallionjyrkänteelle ala-asteen liikuntatunnilla: hikoiltua tuli varmasti yhtä paljon kuin kentälläkin, mutta lisäksi tuli koettua nörttimäistä suunnittelun ja rakentamisen iloa. Pitäisikö tätä kutsua sovelletuksi liikunnaksi?
Jonain viikkona oli liikuntatunnin teemana puumajan teko, ja tässä lajissa olin menestyksekäs, sainpahan masinoitua öyhöttäjätkin toteuttamaan majaprojektiamme, joka oli poikkeuksellisen kunnianhimoinen ja valmistuttuaan hieno opettajienkin mielestä. Tällaista lisää kouluihin. Natsimaiset Cooperin testit jääköön niille, jotka niistä oikeasti pitävät.
- 25.
-
Ajatus lauantaistaKIN koulupäivänä saa tällaisen vanhan koulukiusatun sydämen pysähtymään kauhusta. Siis ei j-lauta sentäs. Eikö muka riitä, että koulussa joutuu olemaan 5 x viikossa, pitääkö kiusausmahdollisuuksia suoda vielä lisää????
Ja vai että lisää liikuntaa.. muka! Miksi ei voitaisi järjestää vapaaehtoisia liikuntaKERHOJA, joihin HALUKKAAT voisivat hakeutua iltapäivisin ja viikonloppuna? Ja miksi kaikkien muka pitäisi olla jotain superkuntoja? Itse pelasin mielelläni shakkia lapsena ja nuorena, harvassa koulussa kuitenkaan on mitään shakkikerhoja - joutavaa touhua kai päättäjien mielestä sellainen laudan ääressä istuminen.
Mitäs siitä, että shakkikavereistani jokaisella on duuni, monella perhettä ja muutenkin asiat kunnossa. Kuinka moni kiihkourheillut voi sanoa samaa. Ainakin jääkiekkoilijat päätyvät surullisen usein keskikaljabaarien kanta-asiakkaiksi. Fattan rahoilla, tietysti.
- 26.
-
Ainakin itsepuolustus lajit olisi tytöille tarpeellisia miksei pojillekin,näinä aikoina.Ja tarpeen vaatiessa olisi hyvä etu juosta kovaakin:-)
- 27.
-
Hyvä kirjoitus tämä. Itseäni on myös mietityttänyt tuo Halosen ajatus. Toivon, että siitä ei tule mitään keinoa/takaporttia saada taideaineet ja liikunta perusopetuksen piiristä ulos. Lisäksi pelkään, että tuosta lauantaipäivästä tulisi kerhomuotoinen ja siitä tulisi maksullinen. Jos nämä molemmat uhkakuvat toteutuisivat, se johtaisi siihen että köyhien perheiden lapsilla ei olisi mahdollisuuksia osallistua taide- tai liikuntaopetukseen.
Muutenkin taideaineiden ja liikunnan opetukseen pitäisi saada fundamentaalisella tasolla muutosta aikaan. Alle kouluikäisinä suurin osa lapsista rakastaa piirustusta ja maalausta, laulamista ja vaikka kattilan kansien paukuttelua puhumattakaan juoksentelusta ja leikin varjolla tapahtuvasta liikunnasta. Jostain syystä peruskoulun hyvin varhaisilla asteille asiat muuttuvat siten, että vain näissä aineissa luonnostaan poikkeuksellisen lahjakkaat yksilöt todella pitävät näistä aineista. Taideaineiden opetuksen tulisi tähdätä luovuuden kasvattamiseen ja luovaan ajatteluun; ei varmaan ole tarkoituksen mukaista koittaa tehdä kaikista kuvataiteilijoita, muusikoita tai huippu-urheilijoita.
Oman kokemukseni perusteella opettajat saavat omalla toiminnallaan tämän innostuksen lopahtamisen aikaiseksi. Vain niitä lapsia kannustetaan, ketkä osoittavat poikkeuksellisia taitoja. Tottakai myös erikoislahjakkaita lapsia tulisi kannustaa, mutta täytyisi löytää kuitenkin keinoja välttää turhaa kilpailua ja nokkimisjärjestystä. Erikoislahjakkaat usein myös itse tietävät olevansa erikoislahjakkaita, heitä enemmän ne ”heikommat” oppilaat tarvitsisivat kannustusta.
Lisäksi minusta on ihanaa, jos lapset saavat olla lapsia mahdollisimman pitkään ja nauttia myös siihen kuuluvasta vapaudesta. Siihen kuuluvat pitkät kesälomat ja viikonloput. Myös lapset tarvitsevat lepoa. Koulu on lasten työtä; moniko aikuinen suostuisi tekemään vapaaehtoisesti kuusipäiväistä työviikkoa?
- 28.
-
No niin tämän päivän iltasanomissa joku tyyppi haluaisi lauantaikoulun koska sillä voisi lisätä TANHUN suosiota. Älytöntä sontaa.
- 29.
- 30.
-
Panu, pelastivatko insinöörit Suomen?
- 31.
-
Kun ehdotetaan lauantai-koulua, niin ei kai ole tarkoituskan että asia toteutuisi. Kyllä kai siinä vaadittaisiin melkoinen byrokratia, että asia todella toteutuisi. Tärkeintä lienee ollut itse asian ehdottaminen. Asian toteuttaminenhan vaatisi ensin muutosta opetussuunnitelmaan jne. Kyllä kai liikuntatunteja voisi lisätä ilman lauantai-kouluakin.
- 32.
-
Koululiikunta oli uhkaavaa, koska tyttöjen yläasteen (panun inhoama helvetti=)) liikunta koostui vielä ainakin kymmenen vuotta sitten suureksi osaksi voimistelusta ja muista rytmisistä lajeista, joissa on vaikea menestyä ilman rytmitajua ja helvetin hyvää kehonhallintaa. Muutenkin koululiikunta sai pikemminkin inhoamaan liikunnanopettajia mielisteleviä reippailijoita (jotka sitten kuitenkin polttivat röökiä, joivat kaljaa vapaa-ajallaan ja olivat ikäviä ihmisiä). Koululiikunnan funktion ei pitäisi olla luoda Suomeen yleisurheilijoita tai mahdollistaa nokkimajärjestystä, vaan antaa ajatus pitää huolta kunnostaan. Numerot ovat tässä yhtälössä aivan järjettömiä. Sanoisin, että nykyiselläänkin liikunnan opettajat ovat samanlaisia kuin ennen (kerran viidessä vuodessa kerrotaan Pirkassa kuinka liikunnanmaikkojen sukupolvi on vaihtunut ja tunnit ovat 'kivoja' - tietenkin joku mallioppilas julistamassa). Mitä voi sanoa ihmisistä, jotka pelaavat pingistä viisi vuotta yliopistossa oppimatta alkeellisiakaan ihmissuhdetaitoja, ellei sitten pesäpallon ja urheilijoiden arvostusta lasketa ihmissuhdetaidoksi heidän omissa piireissään. Jos joku on lihava tullessaan koululiikuntaan, ei hän ainakaan saa lisämotivaatiota harrastaa liikuntaa ja ehkä lihoo nöyryytyksen seurauksena vielä enemmän, mikä onkin liikuntatuntien pääkompastuskivi. En usko, että Suomi pelastuu, jos lapset raahataan kouluun yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi vittuuntumaan.
- 33.
-
Panu, pelastivatko insinöörit Suomen?
- 34.
-
Vittu minun asioista enään päätä yksikään presidentti tai ahneudesta helposti humaultuva paskianinen nimeltä ihminen.
Tämän jutun kommentointi on suljettu.