Kondomi-Koskinen eli tulevan esikoiskirjailijan etukäteismuistelmia
31.7.2008
Panu
Aihealueet: Kielitiede, Kulttuuri, Irlanti
Viime viikolla muuan tuntemistani iirinkielisen kulttuurielämän silmäätekevistä - jätän hänen nimensä mainitsematta, koska hän on iirinkielisyystyön ulkopuolellakin aika iso herra, enkä halua kehua hienoilla tuttavuuksilla - otti minuun yhteyttä ja kysyi, kävisikö, että hänen kustantamonsa painaisi lähes kymmenen vuotta sitten nettiin näytteille panemani iirinkieliset kaunokirjalliset teokset: kaksi pitkää pornahtavaa viihdenovellia ja yksi varsin tunnistettavaan, Narkkaus-nimiseen itäsuomalaiseen kaupunkiin sijoittuva lyhyt nuorisoromaani. Toivon mukaan saan veljeni värvättyä kuvittamaan teoksen sopivan pornahtavasti. Minusta on siis hyvää vauhtia tulossa iirinkielinen esikoiskirjailija, eikä yhtään liian aikaisin - sen verran kovaa työtä tässä on jo toista vuosikymmentä paiskittu iirin asian edistämiseksi netissä. Sen kunniaksi kirjoitankin pitkän muisteluksen iirinkielisyysaktiivin uraltani. Joku tuli tuossa juuri inisemään, että kirjoitan liian marginaalisista aiheista, joten pannaan sille kiusankappaleelle nyt esimerkkiä siitä, miltä todella marginaalinen aihe näyttää.
Siitä on jo kaksikymmentä vuotta, kun hankin ensimmäisen iirin oppikirjani - se oli muuten Mícheál Ó Siadhailin Learning Irish, edelleenkin suosittu teos, joka sumeilematta opettaa Connemaran rannikon murretta, vieläpä varsin suppean alueen. Itse asiassa minulla oli sittemmin niin paljon vaikeuksia ymmärtää muita murteita, että kirosin koko tekeleen alimpaan kattilaan aika monta kertaa: tuntui siltä kuin olisin ollut Suomeen saapuva ulkomaalainen, joka olisi oppinut täkäläisen kielen rauman murteen oppikirjasta. Valitettavasti vaihtoehtoja oli vähänlaisesti: iiriä tunnetusti puhutaan pitkin Irlannin länsirannikkoa ripotelluissa kalastajakylissä, joita usein erottavat toisistaan leveät englanninkielistyneet alueet. Toisin sanoen iirin opettelu merkitsee aina sitä, että valitaan jokin murre ja lähdetään siitä käsin valloittamaan maailmaa. Iirissä on toki periaatteessa kirjakielinormi, mutta se toimii lähinnä yleisluontoisena ohjenuorana, josta kaikki syntyperäiset kirjoittajat poikkeavat merkittävästikin omaan murteeseensa päin.
Vakavissani aloin toki opetella iiriä vasta 1990-luvun puolella - sitä ennen olin lähinnä vilkuillut oppikirjaa hajamielisesti. Jälkiviisauden valossa onkin niin, että monet kieltenopetteluhankkeeni nuorena miehenä olivat todella huonosti organisoituja enkä yleensä vaivautunut lukemaan mitään oppikurssia kannesta kanteen. Tällä käsittämättömän räpeltävällä tyylillä onnistuin kuitenkin omaksumaan iirin todella hyvin, mutta en suosittele samaa menetelmää kellekään muulle. Mitä todennäköisimmin olisin päässyt kieleen nopeammin sisälle, jos olisin kiltisti lukenut oppikirjat alusta loppuun sivu sivulta. Viime aikoina, kun olen päivätyöni vuoksi joutunut varsin lyhyellä varoitusajalla perehtymään useisiin minulle aiemmin täysin tuntemattomiin kieliin, olen huomannut, että on ihan hyvä ja toimiva idea käydä kielikurssi läpi säädetyssä järjestyksessä ja tehdä tunnollisesti harjoitukset.
Ensimmäinen koskaan tapaamani iiriä äidinkielenään puhunut ihminen oli Leon Brennan - tai Leon Ó Braonáin - jonka sisar Eithne Ní Bhraonáin tunnetaan suuressa maailmassa Enyana. Kyllä vain, piirit ovat todellakin juuri näin pienet - ja sitten vielä jotkut kehtaavat moittia ruotsinkielistä Suomea ankkalammikoksi! Leonin iiriä minulla oli todellisia vaikeuksia ymmärtää, koska hän puhui leveää ulsterilaista. Siis ei pohjoisirlantilaista - nykyisen Pohjois-Irlannin alueelta ovat omaperäiset iirin murteet kuolleet jokseenkin sukupuuttoon - vaan donegalilaista. Donegalin kreivikunta on se kaistale Irlannin länsirannikkoa, joka on Pohjois-Irlannin länsipuolella ja kuuluu Irlannin tasavaltaan - tosin tieyhteydet etelään eivät ole kaksiset, ja sieltä käydään käytännössä ostoksilla Londonderryssä (jota donegalilaiset tietenkin kutsuvat Derryksi).
Leonin kohtaaminen opetti minulle nöyryyttä, sillä siihen asti olin luullut oppineeni kielen hyvinkin sujuvasti lukemalla kirjoja. Jälkeenpäin olin todella vihainen itselleni ja päätin keskittyä nimenomaan ulsterilaisiin murteisiin, jotka eroavat keskeisemmästä iiristä niin paljon, että kirjoitetustakin kielestä on yleensä helppo nähdä kirjoittajan pohjoinen syntyperä. Noihin aikoihin liityin iirin ja skottigaelin harrastajien sähköpostilistalle, josta löysinkin varsin nopeasti sekä avuliaita neuvojia että muutakin samanhenkistä seuraa. Ciarán Ó Duibhín, vanhanaikaisella oikeinkirjoituksella ulsterin murretta kirjoittava tohtorismies Belfastista, opasti minut maakunnan iirinkielisten kirjailijoiden pariin, ja kevään 1996 mittaan muistankin käyneeni läpi kynä kädessä Séamus Ó Griannan noin puolensadan valitun novellin valikoimaa tarina tarinalta ja merkinneeni marginaaliin niin uudet sanat ja sanonnat kuin odottamattomat taivutusmuodotkin.
Séamus Ó Grianna ei varsinaisesti ollut suuri kirjailija, mutta tuottelias kylläkin: hän edusti sitä irlantilaisten koululaisten eniten pelkäämää iirinkielistä kirjailijatyyppiä, joka kirjoittaa tylsiä kirjoja maaseutuaiheista tarkoituksenaan ennen kaikkea hersyvä ja runsassanainen kansankuvaus ja perinteillä mässäileminen, juonesta viis. Hänen iirinsä jätti omaan kielenkäyttööni niin syvät jäljet, että siitä alettiin yleisesti vitsailla sähköpostilistallamme. Erään kerran joku tyyppi leukailikin, että Panu Höglund on varmaankin tekoäly, johon on ohjelmoitu Ulsterin iirinkieliset klassikot - ”todellinen herra Höglund on varmasti osallistunut tämän ohjelman luomiseen, mutta hän on jo jättänyt sen generoimaan automaattisia vastauksia listalle”. Tähän minä vastasin tietysti kirjoittamalla suuraakkosin: Huomio! Huomio! Huomio! Salaisuus paljastunut! Käynnistän itsetuho-ohjelman! Pum! - Oma hommansa oli keksiä nopeasti luontevan näköinen iirinkielinen termi ”itsetuho-ohjelmalle”, mutta onnistuihan se; ja kaikilla oli hauskaa.
Keskustelulistamme vakioaiheita oli se, että kukaan ei ole kirjoittanut nuoria kiinnostavaa luettavaa iiriksi. Minä haistoin tässä markkinaraon ja rupesin tietysti nuoren miehen uholla julistamaan, että minä poika se kirjoitankin teille sen kiinnostavan luettavan, jos se noin vaikeaa on, samskuta. Tuossa vähän ennen milleniuminvaihdetta sitten kyhäsinkin kokoon kaksi pitkää eroottista novellia - no, sanotaan nyt suoraan että pornoa mitä pornoa, tai ainakin hyvin suorasukaisella seksikuvauksella höystettyä herttasarjatason lällyrakkaustarinaa. Oma hommansa oli sitten kaivella Ó Dónaillin suuresta iiri-englanti -sanakirjasta alan termit esille. Ei se mahdotonta ollut, koska sanakirjaa laatimassa on ollut joukoittain kovan luokan syntyperäisiä puhujia (yksi konsulteista oli edellä mainitsemani Séamus Ó Grianna), ja se sisältää niin paljon marginaalisia murteellisuuksia ja äärimmäisen kapea-alaisia termejä (valitettavasti en enää muista, mitä on iiriksi ”narunpätkä, joka sidotaan käärityn lahkeen ympärille sen pitämiseksi ylhäällä”), että se soveltuu käytettäväksi todellisissa kenttäolosuhteissa. Niinpä sieltä löytyivät kyllä ne navanalaisuudet, kun kaikki 1309 sivua jaksoi kahlata läpi.
Ja kun kerran olin vauhtiin päässyt, niin täytyihän minun myös väsätä se nuorisoromaani omista teinivuosistani Varkaudessa. Totta kai siihen piti tunkea mukaan myös romanttinen rakkausjuoni, ja seksiä sen verran, että teinejä kiinnostaa ja pappeja pelottaa. Koska irlantilaiset eivät kuitenkaan erota oikeita suomalaisia paikannimiä pilanimistä, minun oli tietysti aivan pakko väännellä Varkauden oikeat paikannimet päin honkia: Varkaudesta tuli Narkkaus, Taulumäestä Tollomäki, Kuoppakankaan yläasteesta Kuppakankaan yläaste ja Päiviönsaaren lukiosta Paiholansaaren lukio. Vietin lapsuuteni Osmajoentiellä, josta tietysti tuli Loskajoentie, tai iiriksi Bóthar Loskajoki; Relanderinkadusta taas piti vääntää Risto Rytin katu, eli Sráid Risto Ryti.
Hauskinta ja vapauttavinta hommassa oli tietysti panna alta lipan kahdeksankymmenluvun varkautelaista elämäntapaa, sitä, jonka oli silloin ahdistuneena teinipoikana mennyt ottamaan turhan vakavasti. Erityisesti liikanimien keksimisessä oli oma hupinsa. Ennen kuin olin päättänyt kirjoittaa mestariteokseni iiriksi, olin suunnilleen ylioppilaskirjoituksistani saakka luonnostellut suomenkielistä romaania samasta aiheesta, kunnes nurkat olivat täynnä luonnosliuskoja. Kirjaan keksimäni hahmot vainosivat minua jo unissanikin, erityisesti sellaiset, joiden nimiin liittyi hauskoja sanaleikkejä. Jossain välissä olin huomannut, että sellaisesta Itä-Suomessa tavallisesta sukunimestä kuin Korhonen saa helposti väännettyä liikanimen Kortsu, ja siitä saakka olin pohtinut romaaniini Kortsu-Korhonen -nimistä sivuhenkilöä eräänlaiseksi koomiseksi vastakohdaksi koulukiusaamisen ja muiden kamaluuksien ahdistamalle nörttisankarille.
Kortsu-Korhonen -sanaleikin kääntäminen iiriksi osoittautui helpommaksi kuin oletinkaan, sillä huomasin, että kun kondomi on iiriksi coiscín - ”pikku este - Kortsu-Korhosen sukunimi voidaan näppärästi vaihtaa Koskiseksi niin että sanaleikki säilyy. Iirinkielisessä versiossa seikkailee siis ”Coiscín” Koskinen eli Kondomi-Koskinen, joka kuljettaa aina mukanaan pakettia koskisia, ei kun coiscíní, siis kondomeja. Tämä herra ei olekaan mikään nörtti, vaan tavallinen kunnon autonasennusta ja speedwaytä harrastava savolaisnuorukainen, joka uhoaa kovasti naisseikkailuistaan nörttisankarille ja tämän nynneröystävälle, kunnes eräänä päivänä ”totuuden pisara päässään”, siis itsensä rehelliseksi juoneena, möläyttääkin pojille sen ainoan suuren seikkailunsa olleen pikemminkin 47 kuin 17 iältään ja tarjonneen itsensä Koskiselle kaljamaksusta. Tietenkään Koskinen ei siinä tilanteessa vapisevilla käsillään saanut paketista kaivettua coiscínia esiin, ja nyt hän sitten odottelee immuunikatotestin tuloksia polvet vetelinä…
Silloin kun kirjoitin nuo teokset ensimmäisen kerran, olin vielä aika lailla Ó Griannan ja ulsterilaisten folklorekokoelmien vaikutuksen alainen; kun nykyään luen senaikaisia iirinkielisiä kirjoituksiani, ihan hämmästyn sitä, miten paljon kummallisia ja marginaalisia pohjoisen murresanoja osasinkaan silloin ennen vanhaan. Sen jälkeen olen lukenut paljon kansanperinnetekstejä muillakin murteilla ja omaksunut niistä vaikutteita iiriini: nykyisin uskoisin osaavani kirjoittaa sellaista sujuvaa yleiskansanomaista tyyliä, jossa eri seutujen mausteet sulautuvat luontevasti osaksi sujuvaa standardikieltä. Niinpä nuo vanhat tekstit pitää lukea vielä kertaalleen läpi ja kieltä yksinkertaistaa ja toimittaa sen verran, että Kondomi-Koskisen seikkailujen kaltaiset tragikoomiset sattumukset pääsevät kunnolla oikeuksiinsa.
Toivottakaa esikoiskirjailijalle onnea. Ehkäpä ensi vuonna irlantilaiset pääsevät tutustumaan Kondomi-Koskiseen ja muihin kahjoihin savolaistyyppeihin, kuten koulukiusaaja ja urheilusankari Raimo ”Lima” Litmaseen, iiriksi Réamann an Ramallae: ”ramallae” tarkoittaa limaa, ennen kaikkea kalan tai levän limaisuutta, ja Réamann on tietysti Raimon iirinkielien vastine. Kunnianloukkaussyytöksiä rustaileville tiedoksi, että minulla ei todellisuudessa ollut tuon nimistä kiusanhenkeä - en itse asiassa muista Varkaudesta ainoatakaan Litmasta - ja että henkilöhahmo on oikeastaan peruskoulukiusaajan arkkityyppi, joka on rakennettu kokonaan tuon sanaleikin ympärille. Tarkoitus olisi, että tätä kirjaa nuoret lukisivat salaa ja vaivihkaa, sitä ankaralta opettajalta hiukkasen piilotellen.
Muuten olen sitä mieltä, että muidenkin epäsosiaalisten nörttien kannattaisi opetella pieniä uhattuja kieliä ja keskittyä niiden pelastamiseen. Nörtin nyhertely- ja pilkunviilailukyky pääsee oikeuksiinsa hänen hioessaan kielitaitoaan täydellisyyteen asti, ja vilpittömän ystävällinen ja innostunut vastaanotto, jonka hän saa osakseen kieltä puhuvilta, on ehdottomasti hyväksi hänen sosiaalistumiselleen ja auttaa häntä vastedes tulemaan toimeen muunkinlaisten ihmisten kuin toisten nörttien kanssa.
Panu Höglund
- Myyntiharjoittelija ImatralleCelectus Oy / Sonera Shop-in-Shop
- Myyntineuvottelija huippuyritykseenCelectus Oy
- YritysmyyntineuvottelijaCelectus Oy
- MyyntineuvottelijaCelectus Oy
- Myyntiharjoittelija joulumyyntiinCelectus Oy
- SairaanhoitajaJoutsan kunta
- Tuotepäällikkö korjausrakennusmyyntiinLumon Oy
- KirjanpitäjäALFA-Henkilöstöpalvelu Oy
- ToimistotyöntekijöitäALFA-Henkilöstöpalvelu Oy
- ProjektipäällikköCelectus Oy
- Keskusteluja aiheesta
- Muropaketti jatkokertomus, jatka tarinaa…. (24.11.2008, Muropaketti)
- Kondomilla ensin vai heti yrittämään? (14.11.2008, Ellit, perhe)
- Kondomi ketju (25.10.2008, Muropaketti)
- Kuukautisten siirto (21.10.2008, Ellit, liikunta ja terveys)
- Kondomien koko, direktiivimunat (15.05.2008, Ellit, seksi)
- 1.
-
”Toivottakaa esikoiskirjailijalle onnea. Ehkäpä ensi vuonna irlantilaiset pääsevät tutustumaan Kondomi-Koskiseen ja muihin kahjoihin tyyppeihin. Tarkoitus olisi myös, että tätä kirjaa nuoret lukisivat salaa ja vaivihkaa, sitä ankaralta opettajalta hiukkasen piilotellen.”
Onneksi olkoon, toivottavasti nuoriso lueskelee tuota, lukivat sitten vaivihkaa tai vähemmän vaivihkaa. (Kuulosti sen verran hauskalta tarinalta että nyt sitten odotan suomenkielistä käännöstä)
Tuli iirstä mieleeni kysäistä että tarkoittaako cuil todellakin tietoa, kuten uusi hakukone cuil (http://www.cuil.com/) väittää?
”Cuil is an old Irish word for knowledge. For knowledge, ask Cuil.”
http://www.cuil.com/info/ - 2.
-
”Toivottakaa esikoiskirjailijalle onnea.”
Onnea vaan!
Voisitko lyhyesti eritellä, missä iässä aloit opiskella kunnolla eri kieliä ja missä iässä sitten hallitsit ne hyvin?
- 3.
-
Kai nuo jutut ilmestyvät sitten suomeksikin joskus, meitä piruparkoja varten, jotka emme iiriä osaa?
En ole ikinä kuullut puhuttua iiriä, mutta kirjoitettuna se on todella sointuvan näköistä.
- 4.
- 5.
- 6.
-
Kerrohan kaunein tietämäsi iirinkielinen naisen nimi? Sille olisi käyttöä…
- 7.
-
Onneksi olkoon! Harmistus etten kykene lukemaan esikoisteostasi - täytyy kyllä painostaa irlantilainen ystäväni lukemaan se ja kommentoimaan.
- 8.
-
Onnea ja menestystä kirjailijalle!
Käännetäänkö iiriksi muuten nuorisoon vetoavia kirjallisia tuotteita? Harry Potteria, mangaa, mitä tahansa? - 9.
- 10.
-
Eipä tässä muuta sanottavaa kuin että putosin tuolle Narkkaus-nimelle. :)
Lähdenpä tästä painamaan iltavuoroa ilman ihmisoikeuksia Narkkauden toisiksi suurimmalle yksityisen sektorin työnantajalle.
- 11.
-
Jostain puhaltavan tuulen kautta syntyi mielikuva kulttuurista, jossa kommunikaatio on jämähtänyt kuin tiiliskivet, ja jonkinlainen kommunikatiivinen ”tool”, vaikka Panun, ja, noh sanotaan nyt sitten, v-ttu, vaikka, Sonja Oksasen välille, vai mikä sen nimi on, niin ei ole sellaista coolia touchia. Ai, ai, kuka olikaan tuo asianajaja joka laittoi niitä omia stagejaan sinne Zetorin kulmaan ja laittoi kansalaisille connectionsit, jopa ylän ja alan, välille, jos ei muuten niin, muuten vaan.
Vapauttakaa kommunikaatio, sen jälkeen sorretut RY.
- 12.
-
”Muuten olen sitä mieltä, että muidenkin epäsosiaalisten nörttien kannattaisi opetella pieniä uhattuja kieliä ja keskittyä niiden pelastamiseen. Nörtin nyhertely- ja pilkunviilailukyky pääsee oikeuksiinsa hänen hioessaan kielitaitoaan täydellisyyteen asti, ja vilpittömän ystävällinen ja innostunut vastaanotto, jonka hän saa osakseen kieltä puhuvilta, on ehdottomasti hyväksi hänen sosiaalistumiselleen ja auttaa häntä vastedes tulemaan toimeen muunkinlaisten ihmisten kuin toisten nörttien kanssa.”
Hyvä että otit tämän esille. Tuosta sosiaalistumispuolesta olen täysin samaa mieltä. Unkarissa sai allekirjoittanutkin aikoinaan nauttia sosiaalistumisesta oikein roppakaupalla.
Ns. prestiisikielten lukeminen yliopistossa vuosikausia on jo riski. Porukka pannaan järjestykseen, ja mopen osa on tarjolla alakastille, joka ei opinnoissaan pärjää. Monella on aikaa palanut kohtuuttomasti, on tullut tehtyä osa-aikatöitä, ja haaveiltua siitä, että englanti, saksa tai ranska tms. vielä otetaan työvoittona haltuun. Kuinka moni tähän enää kykenee?
Panun ikätoverien ja vähän nuorempienkin opiskelujen jälkeen on paljon muutosta tapahtunut ja tulee edelleen tapahtumaan siihen suuntaan, että yhä suurempi osa kieliaineita lukevista on. ns. luonnollisesti kaksikielisiä, ja pienempi osa meitä Kekkosen ajan viimeisiä mohikaaneja. Se olisi hyvä jokaisen jostain Varkaudesta tai Peräseinäjoelta päin ponnistavan tietää. Jos on kotoisin jostain tuon kaltaiselta paikkakunnalta, tuskin kannattaa opiskella kieliä yliopistossa, vaikka olisi lahjakas. (Joku saattaa tietysti olla eri mieltä - kivat hänelle.)
Kielten laitokset, sikäli kuin allekirjoittanut tänä päivänä asian näkee, ovat useille ihmisille lyhyt tie ylempään korkeakoulututkintoon. Kun on suorittanut lingvistin tutkinnon, ovi aukeaa moniin sellaisiin töihin, joihin tutkintoa omaamattomilla ei ole mitään asiaa, vaikka olisivat päteviäkin. Luonnollisesti kaksikielisenä tutkinto lankeaa kuin manulle illallinen. Kukaan ei kysy, olisiko kannattanut opiskella jotakin muuta. Sen sijaan kynnysmaton rooliin sopivien maatiasjullikoiden kimppuun hyökätään. Kuulin juuri eräältä naispuoliselta germanistilta Vaasasta, että häntä oli siellä mm. haukuttu aasiksi.
Tämän palstan henkeen sopinee mainita, että jo deittipalstallakin huomaa, miten porukka jakautuu kahteen osaan: haetaan akateemista. Eli kahteen osaan: Niihin joilla on korkeakoulututkinto (esim. Panu) ja niihin, joilla ei ole - ja joille tuskin koskaan tuleekaan (allekirjoittanut). Ottaa kyllä päästä, kun on tullut opiskeltua 4 vuotta Helsingin yliopistossa. Saa nauraa.
Varoituksena vain nuoremmille kielimiehille ja naisillekin: Perusopinnot voi päästä juuri ja juuri hyvin tiedoin, mutta sitten lyödään liinat kiinni. Eihän nyt ”ketä tahansa” voida päästää käsiksi esim. opettajan pätevyyteen. Siihen tarvitaan naarmuton porvarillinen maine ja ennen kaikkea elkeet. Olisi myös haitallista, jos hedelmällisesti alkanut vaatimattomammista lähtökohdista ponnistavan opiskelijan sovitteleminen kynnysmatoksi epäonnistuisi kertalaakista hänen vaihtaessaan yliopistoa.
Arvosteluun vaikuttavista kriteereistä ei kerrota suoraan. Yliopisto-opiskelijalla ei ole oikeuksia. Kuka tahansa voi käydä (lain mukaan - olen kysynyt) katsomassa yliopiston kansliassa mitä arvosanoja olet saanut (se on virkailijan näytettävä), mutta kuka laskee antavatko tietyt maikat kiusallaan huonoja arvosanoja esim. kateudesta? Sukupuolesta keuhkotaan paljon, mutta ei lasketa edes keskiarvoja siitä, mitä opettajat ovat esim. antaneet miehille ja naisille keskimäärin. Siitä olisi hyvä lähteä liikkeelle. Yliopiston tulisi valvoa opettajiaan - näitä aasiksi haukkujia ja alistajia, onhan heillä vaikka minkälaista tasa-arvoon liittyvää opetustarjontaa, ja joillakin kursseilla saatetaan suoraan myöntää, että arvostelu on suhteellista.
Panun juttua lukiessa tuli taas olo, että opiskelu voisi olla yhtä juhlaa. Mutta humanistisella alalla, eritoten kieliaineissa ovat arvovaltakiistat arkipäivää.
- 13.
-
Caoimhe? Miten lausutaan? Nimittäin pitäisi istua suomalaiseen ja kreikkalaiseen suuhun…:) Ja minkä siihen voisi yhdistää toiseksi nimeksi?
- 14.
-
Kielet muuten kiinnostavat pakostakin, kun joudun tekemisiin suomen, ruotsin, englannin, saksan, espanjan ja kreikan kanssa…Iiri olisi mielenkiintoinen uusi tuttavuus, olen sitä joskus silmäillyt, mutta ainakin tähän asti pitänyt liian haastavana itselleni. Ehkäpä löydän jostain hyvin yksinkertaisen ”aloitusoppaan”?
- 15.
- 16.
- 17.
-
Oletkos Panu jo keksinyt iirinkielisen vastineen sanalle ”äijä” - joka siis pitää sisällään myös sanan arvolatauksen?
- 18.
- 19.
-
http://www.youtube.com/watch?v=oftOCN1jkNo&NR=1
Feminismin totuus!
- 20.
-
Go raibh míle maith agat! Siis vinkistä nettisivulle….
- 21.
-
@12: Siis et pärjää yliopistossa ja vika ei tietenkään ole sinun, vaa Järjestelmän?
Opinnoissa pärjäämättömyydelle on yleensä kaksi syytä: kyvyttömyys ja laiskuus.
Ja se nyt on selvä, että luonnostaan kaksikieliselle on helpompi oppia myös muita kieliä. Ihan samoin kuin ihmisestä tulee nopeampi juoksija jos on lapsena tehnyt reaktionopeutta parantavia juttuja. Kylläpä elämä on epäreilua.
Sineara: Lapselle kannattaa antaa sellainen nimi, josta on helppo kenen hyvänsä päätellä, miten se lausutaan. Muuten lasta tullaan kiusaamaan koulussa. Kreikan kielestä löytyy kyllä paljon sellaisia nimiä, jotka taipuvat suomalaiseenkin suuhun. Esim. Ifigeneia on kaunis nimi. :)
Esimerkkinä esim. suomalainen poika, jonka nimeksi oli annettu Wales. Sitä ei kuitenkaan kuulunut lausua ”veils” vaan ”vaales”. Lapsista on varmaan hirmuisen kivaa aina uudelle opettajalle joutua selittämään, uudessa luokassa, että hei nimeni lausutaan näin.
- 22.
-
Äh…ei kyseessä ole lapsi, vaan vesillä kulkeva juttu, jonka saan nimetä…anteeksi etten ilmaissut tarkemmin!
- 23.
-
OK, no sitten asia on tietysti ihan eri. :)
- 24.
-
@17, Karike
Sanalla ”äijä” on kaksi tai jopa kolme merkitystä. Ensimmäinen merkitys on jossain määrin halventava ”vanha mies”. Toinen merkitys on ”isoisä”, jota esimerkiksi itse käytän omasta isäni isästä. Kolmas merkitys viittaa Ukko Ylijumalaan, jota eräissä kansanrunoissa kutsutaan Äijäksi.
Eli kääntäminen on todella hankalaa. :-)
- 25.
-
”21.
@12: Siis et pärjää yliopistossa ja vika ei tietenkään ole sinun, vaa Järjestelmän?
Opinnoissa pärjäämättömyydelle on yleensä kaksi syytä: kyvyttömyys ja laiskuus.
Ja se nyt on selvä, että luonnostaan kaksikieliselle on helpompi oppia myös muita kieliä. Ihan samoin kuin ihmisestä tulee nopeampi juoksija jos on lapsena tehnyt reaktionopeutta parantavia juttuja. Kylläpä elämä on epäreilua.”
Terve vain satunnaislukija. Oli kiva saada palautteesi. Huomaan, että olet lukenut kirjoitukseni. Minä olen edelleen sitä mieltä, että kielille annetaan liikaa arvoa. Juuri siksi on tullut niin suosittua kasvattaa lapsista kaksi- tai jopa kolmikielisiä, vaikka se pahimmillaan johtaisi puolikielisyyteen. Ainakaan minua tai kaltaisiani yliopistopudokkaita ei ole tarvinnut lapsista asti valmentaa yliopistopudokkaiksi, mistä olen tyytyväinen. Se, onko yliopistopudokkuuteni pysyvää jää niin ikään nähtäväksi. Minä nimittäin opiskelin sangen sujuvan venäjän muun opiskelun lisäksi, kun tajusin jo melko varhain mitä tuleman piti. Kukaan tuskin tahtoo väittää, että kaikki kielten oppimiseksi tehty työ menisi hukkaan, jos ei ole sattunut syntymään luonnollisesti kaksikieliseksi, vai tahtooko? Sittenhän voitaisiin monien kielten opetus lopettaa ja tyytyä englantiin lingua francana arkiaskareiden hoidossa. Nythän taasen on tilanne se, että ihmisille annetaan kuva kielistä sellaisena asiana, joiden opiskelua he eivät missään tapauksessa koskaan joutuisi katumaan, ja liian monet nielevätkin ajatuksen sellaisenaan. Siksi kai Panu kiinnittääkin huomiota siihen, että tällöin on kielen oltava mielellään pieni kieli ja painotusten (esim. sosiaalisuus) erilaisia sen suhteen, mitä ollaan lähdössä hakemaan. Sitten lopulta voi huomata, että osaa sellaisiakin asioita, mitä yliopistossa ei edes opeteta/tutkita.
Joku esitti pahan työttömyyden aikana muistaakseni Seura-lehden yleisönosastossa skeptisen ajatuksen siitä, että jos työllisyys vielä huononisi, niin pian suomalaiset myisivät kaikki lehtiä toisilleen puhelimella. :D
Välillä voisi tyhmempi saada erilaisten kieli-ihmisten (jotka tietysti äitikarhun ottein puolustavat oman ammattinsa arvostusta) hehkutuksesta sellaisen kuvan, että koko Eurooppa on kohta yksi kielikoulu, jossa ei muita ammatteja olekaan kuin kielten opettaja ja kulttuurien ymmärtäjä. En tiedä olinko minä yksi tällainen tyhmä. Kaikki opettavat kieliä toisilleen, kaikki ymmärtävät autuaasti toisiaan ja ovat onnellisia. Jokainen saa valita: Kielten opettajaksi tai kansalaispalkka. Olisi ihan kiva kyllä. Tässä tietysti tulee huumorin keinoin manifestoitua sitä traumaa, mikä on prestiisikielten opiskelijana vailla parempaa tietoa tullut hankittua, mutta se voitaneen nähdä askeleena eteenpäin.
- 26.
-
Niin pitänee esittäytyä. Olen siis germanisti vaikka halusin opiskella ensimmäisenä hakutoiveenani venäjän kieltä ja kirjallisuutta. Tietynlainen onnenpotku tietysti, että venäjä näin säästyi kokonaan siltä negatiiviselta tunnelataukselta, minkä Helsingin yliopisto olisi pahimmillaan voinut sille antaa. Voin siis jatkaa venäläisen naiskirjallisuuden ja muun kivan harrastamista omin nokkineni.
- 27.
-
”narunpätkä, joka sidotaan käärityn lahkeen ympärille sen pitämiseksi ylhäällä” on muuten suomeksi ”särmäri”.
- 28.
- 29.
-
@24, Erastotenes:
No, se ”äijä” mikä minulla oli mielessäni on määritelty täällä:
http://plaza.fi/ajassa/kolinaa-panuhuoneesta/aijat-aijivat-aijalti-aijaisessa-aijalassaan
- 30.
-
Onnea ja menestystä kirjailijan urallekin!
- 31.
-
Onnea ja menestystä kirjailijan urallekin!
- 32.
-
Onnea toivotan minäkin, ja jään muiden kanssa odottamaan tuon Narkkaus-romaanin suomenkielistä käännöstä. :)
- 33.
-
Pitääkös tämä weppisivu miten hyvin kutinsa?
http://www.insultmonger.com/swearing/irish_gaeilge.htm
Tämän jutun kommentointi on suljettu.