Kansanmurhaaja ituhippinä
27.7.2008
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Politiikka, Kansainväliset suhteet, Rikollisuus, Maailmanpolitiikka
Kauan etsitty kanalja nimeltä Radovan Karadžić joutui nyt sitten lopultakin haaviin, eikä hetkeäkään liian aikaisin. 90-luvun uutiskuvissa tämä psykiatrian tohtori oli esiintynyt hienostuneen sileäleukaiseksi ajeltuna perusitäeurooppalaisena herrasmiehenä, mutta nyt hän oli kasvattanut muhkean hippiparran. Hän oli hankkinut elantonsa spedemäisesti nimetyllä ”ihmiskvanttienergialla”, jonkinmoisella vaihtoehtolääketieteellisellä virityksellä, ja käynyt Wienissäkin kauppaamassa yrttejä. Sikäläinen poliisi ei ollut tunnistanut ikähippiä, vaikka se otti häneltä sormenjäljetkin - hänellä oli uskottava Kroatian passi nimellä Petar Glumac.
Matkustusasiakirjan hankintaan tuskin lienee liittynyt suurempia vaikeuksia, sillä Karadžić, Tanskassa ja Yhdysvalloissakin jatkokoulutusta hankkinut psykiatri, levensi leipäänsä mm. kirjoittamalla sopivaa palkkaa vastaan rikollisille latvalahoustodistuksia, joilla nämä lintsasivat vankilasta. Tällä tavoin tohtorismiehemme hankki itselleen sopivat suhteet alamaailmaan, jonka kautta järjestyi aito šakkiruutupassi, kun tarvetta ilmaantui. Rosmot tuntevat takuulla toisensa edelleen entisen Jugoslavian nyttempien sisäisten rajojen ylikin.
Siinä suhteessa Karadžić toki oli melkoisen tyypillinen itäeurooppalaisen kommunismin demoralisoima ihminen. Minullakin oli nuoruudessani vaihe, jolloin olin taipuvainen idealisoimaan itäeurooppalaisia ja näkemään heidät jonkinmoisina kärsimyksen ja sorron jalostamina, meitä parempina olentoina - vähän samaan tapaan kuin kaikenlaiset kehitysmaissa ramppaavat osallistujaälyköt uskottelevat itselleen, että loassa ja sonnassa elävät askeetit ovat jotenkin ylevämpiä ja jalompia ihmisiä kuin me.
Nykyään tiedän tietysti paremmin: kommunistivaltiot olivat monessa suhteessa kömpelö parodia länsieurooppalaisesta demokratiasta, ja niiden kasvattamat ihmiset ovat pahimmillaan kömpelöitä parodioita länsieurooppalaisista ihmisistä. Koska haluan olla oikein ilkeä, totean, että tyypillinen itäeurooppalainen kommunistidiktatuuri oli länsieurooppalainen demokratia rock-henkisesti toteutettuna - siis siten, että kaikki tehdään huonosti, ilman ammattitaitoa, juosten kusemalla ja tietysti ympäripäissään. Tunnetusti myös ihmisoikeuksiin, lakiin ja perustuslakiin suhtauduttiin rock-henkisellä suurpiirteisyydellä ja asioista päätti todellisuudessa kutakin maata hallinnut bändi roudareineen ja bändäreineen. Ja senhän me tiedämme hyvin, että väärien yhtyeiden kappaleita kuunnelleet seuranpettäjät saivat nahkatakkijengiltä turpiinsa.
Näissä olosuhteissa ei todellakaan kasvanut mitään urheita vastarintataistelijoita. Ilmaus homo sovieticus on päässyt kovassa väärinkäytössä kulumaan, mutta se kelpaa yhtä hyvin kuin muukin. Homo sovieticus ei ole itsenäisesti ajatteleva vastarintamies, vaan häntä luonnehtii pikemminkin eräänlainen musikan viekkaus. Lait ja asetukset ovat hänelle pelkkää hölynpölyä, jota ei ole tarkoituskaan noudattaa - aivan kuten Neuvostoliiton perustuslain se pykälä, joka antoi neuvosto-”tasavalloille” eroamisoikeuden. Niinpä lakia pitää kiertää oman hengen pitimiksi, ja se, joka ottaa lait vakavasti, on frajer, naiivin nenästävedettävä ja hyväksikäytettävä ihminen.
Karadžić voi olla syyllistynyt raskaisiin sotarikoksiin, mutta hänen uransa ei synnytä mielikuvaa päämäärätietoisesta fanaatikosta. Pikemminkin hän vaikuttaa aika tavalliselta itäeurooppalaiselta rivimieheltä. Hän opiskeli psykiatriaa ja pääsi myös vaihtariksi länsieurooppalaisiin ja amerikkalaisiin opinahjoihin, mikä oli noissa maissa - oletettavasti myös Titon Jugoslaviassa, vaikka se ei ollutkaan osa neuvostoblokkia - merkki siitä, että asianomainen osasi mielistellä valtaapitäviä tahoja ja mahdollisesti myös vakoili tiedustelupalvelun laskuun. Hän teki pientä filunkia päivätyönsä ohessa - sekin on tyypillinen itäeurooppalainen selviytymistaktiikka. Kun Jugoslavian kommunistinen järjestelmä alkoi murentua, hän meni politiikkaan mukaan, koska hänen runoilijakaverinsa Dobrica Ćosić (sittemmin Jugoslavian lyhytaikainen presidentti 1990-luvun alussa) yllytti. Hän oli hetken aikaa vihreiden riveissä ja esitti kovaakin nationalismin kriitikkoa. Sotarikoksensa hän teki Bosnian serbitasavallan, Republika Srpskan, johtomiehenä. Jälkeenpäin hän sitten kätkeytyi ja alkoi ituhipiksi ja puoskariksi, kuten vanhalta kuusikymmenlukulaiselta voi odottaakin (ja jos luulette, että pitkätukkavallankumouksen säveliä ei kuultu Itä-Euroopassa, erehdytte pahasti).
Minusta siis näyttää siltä, että hän on pikemminkin ollut - pakinoitsija Ollin sanoin - aikalaiskauden mukana virtaava mies, tyypillinen opportunisti, joka on tehnyt kaikenlaisia asioita siksi, että ne ovat sillä hetkellä kuuluneet asiaan. Hän on nöyristellyt kommunisteja tarpeen mukaan, mennyt politiikkaan koska Dobrica niin käski, ollut vihreä kun se oli muotia - ja syyllistynyt kansanmurhaan silloin kun sellaista oli tapana tehdä. Juuri hänenlaisensa selkärangattomat nilkit tekevät totalitaarisista vihanlietsonta-aatteista niin vaarallisia. Ideologian alullepanijat voivat joutua vallankumouksen syömiksi, kun huipulla tuulee ja entisten toverien välille syntyy kitkaa ja valtataistelua. Mutta kidutuskammiot, salainen poliisi ja muut vastenmieliset ilmiöt pyörivät eteenpäin ihan omalla painollaan näiden nilkkien voimalla. Toki siinä vaiheessa kun ideologia on rapautunut ja kansa nousee, nämä samat nilkit yleensä liittyvät vallankumouksen riveihin kiireellä, pelastaakseen oman nahkansa - siksi heitä tavallisesti onkin kovin vaikea saada tuomiolle.
Panu Höglund
- SairaanhoitajaJoutsan kunta
- ValmentajaUuraisten kunta
- Neuropsykologin sijaisuusPKSSK
- Myyntiharjoittelija ImatralleCelectus Oy / Sonera Shop-in-Shop
- Myyntineuvottelija huippuyritykseenCelectus Oy
- YritysmyyntineuvottelijaCelectus Oy
- MyyntineuvottelijaCelectus Oy
- Myyntiharjoittelija joulumyyntiinCelectus Oy
- Tuotepäällikkö korjausrakennusmyyntiinLumon Oy
- KirjanpitäjäALFA-Henkilöstöpalvelu Oy
- Keskusteluja aiheesta
- JOUKKOMURHA SUOMESSA!!!!!!!! (14.11.2008, Muropaketti)
- Oikeus voitti! (01.10.2008, Ajassa)
- unentarve liikkujilla? (16.09.2008, Ellit, liikunta ja terveys)
- Kroatia vai Montenegro (21.07.2008, Ellit, kulttuuri ja viihde)
- Mikä biisi (01.07.2008, Ellit, kulttuuri ja viihde)
- 1.
-
Tätä elämäää voi ”sairastaa” niin monella tavalla ja harmia aiheuttaa se ettei näissä peleissä kortteja jaeta kaikille tasapuolisesti.Samaa paskaa tapahtuu ympärillämme jatkuvasti katsotaan vain omia päättäjiämme ei ole riemulla rajaa!!!!!
- 2.
-
”Homo sovieticus ei ole itsenäisesti ajatteleva vastarintamies, vaan häntä luonnehtii pikemminkin eräänlainen musikan viekkaus.”
Juuri näin.
Pidän myös luonnehdintaasi RK:sta hyvin, hyvin uskottavana.
Kumpi on pahempi ihminen; hän, joka syyllistyy kansanmurhaan koska oikeasti haluaa tappaa kaikki muslimit/juutalaiset/neekerit/hipit vai hän, joka syyllistyy kansanmurhaan, koska niin vain sattuu käymään?
Henkilökohtaisesti pidän huomattavasti pahempana sitä, että tapetaan ihmisiä edes välittämättä koko asiasta.
Ei sillä, että se vainajia heilauttaisi.
- 3.
-
RK:n käytös on juuri sitä samaa opportunistista nilviäisen käytöstä kuin mitä ihmisestä tulee kaikissa autoritaarisissa yhteisöissä ja yhteiskunnissa. Peruskoulu, vankila, armeija, mielisairaala, keskitysleiri - samanlainen käytös on havaittavissa kaikkialla. Spartalainen moraali: tee mitä haluat mutta älä jää kiinni, nousee kaikissa tällaisissa yhteisöissä pintaan.
Me ihailemme Platonin ideaalista Spartaa, joka oli bukolinen, hyveellinen oikeamielisten kirkasotsaisten kansalaisten kurivaltio, mutta Thukydideen historiallinen Sparta on paljon lähempänä totuutta: läpikorruptoitunut sotilasdiktatuuri, jonka kansalaiset olivat koulukiusaajiin rinnastettavia öykkäreitä, ja joiden johtajat olivat persialaisten mielestä kaikista kreikkalaisista kaikkein helpoimmin lahjottavissa.
Autoritaarinen hallinto tärvelee ihmisluonteen ja tekee ihmisistä Homo Sovieticuksia - saamattomia, aloitekyvyttömiä, opportunistisia ja nahjusmaisia Uuno Turhapuroja, joilla ei ole minkäänlaista empatiankykyä eikä etiikkaa. Kun aikuisia ihmisiä holhotaan pikkulapsen tavoin, he myös alkavat käyttäytymään pikkulapsen tavoin - vastuuttomasti, ilman mitään empatiankykyä, kuin pikku psykopaatit ja valvovaa silmää palvoen. Tällaisessa yhteisössä lait ja säännöt ovat rikkomista varten, ja niiden noudattajaa pidetään joko nenästävedettävänä typeryksenä - tai sitten johtajien nuoleskelijana ja sakinpetturina. Tällaisessa yhteisössä ylempiä nuoleskellaan ja alempia vedetään turpaan.
Friedrich Hayek (oikeistovaroitus!) kirjoittaa kirjassaan ”The Road to Serfdom” juuri täsmälleen samasta asiasta minkä Panu havaitsi: autoritaarisissa yhteisöissä huonoimmat nousevat aina valtaan. Ei siksi, että he olisivat kyvykkäitä, vaan siksi, että heillä on pelisilmää. En ole käynyt armeijaa, mutta voisin olettaa, että armeijassa entisistä koulukiusaajista tulee ryhmänjohtajia.
Äidit ja isät sanovat aina, että ”armeijassa oppii ottamaan vastuuta”. Oma kokemukseni armeijan käyneistä pojista on, että siellä päinvastoin oppii välttämään vastuunottoa ja lintsaamaan sekä vierittämään syyn toisten niskaan kun hommat kusevat. Ja näin käy kaikissa autoritaarisissa yhteisöissä ja yhteiskunnissa, aivan riippumatta siitä, onko autoritarismi luonteeltaan vasemmistolaista vaiko oikeistolaista.
Orwellin 1984 kaatuu omaan mahdottomuuteensa jo ihmisluonteen takia. Ei ole mitään kiiluvasilmäisiä fanaattisia Ajatuspoliisin ja Puolueen miehiä. On vain läpikorruptoituneita opportunistisia nilviäisiä, jotka ovat valmiita puukottamaan selkään toisiaan sopivan tilanteen tullen. Roolipeli ”Paranoia” oli ylittänyt parodiahorisontin - se ei ollut mikään parodia Neuvostoliitosta vaan se _oli_ simulaatio siitä, mitä oli elämä Neuvostoliitossa.
- 4.
-
Loppujen lopuksi, eroaako kuvauksesi, Ironmistress, juurikaan meidän yhteiskunnastamme?
”huonoimmat nousevat aina valtaan. Ei siksi, että he olisivat kyvykkäitä, vaan siksi, että heillä on pelisilmää.”
Tämä pitää mielestäni aika pitkälti paikkansa. Lisäisin tuohon vielä sen, että opportunistisimmat pääsevät pisimmälle, eivät kyvykkäimmät.
”Kun aikuisia ihmisiä holhotaan pikkulapsen tavoin, he myös alkavat käyttäytymään pikkulapsen tavoin - vastuuttomasti, ilman mitään empatiankykyä, ”
Kuinka monia todella vastuullisia, oikeasti aikuisia ihmisiä tulee mieleenne?
- 5.
-
Ei tuo Karadžić oikein tutulle ja turvalliselle Lavrenti Pavlovits Berijalle vedä vertoja. Aika nysvästä kaverista kirjoitit siis. Berija oli muuten myös kasvissyöjä ja hyvä perheenpää…ja paljon muutakin…
- 6.
-
Saattoi olla pahempi, mutta kai joku ajankohtaisuusarvokin voidaan kirjoitusten aiheessa ottaa huomioon.. Berijaa ja jääkarhuja kun on ruodittu maailman sivu.
- 7.
-
Satunnaislukija, tärkein ero kuvaamaani yhteiskuntaan on luottamus. Siis se, että me luotamme siihen, että oma yhteiskuntamme toimii ja että se on edes suunnilleen oikeudenmukainen. Samoin kontrollin aste on meidän yhteiskunnassamme paljon vähäisempi kuin autoritaarisissa yhteiskunnissa.
Ja juuri tästä syystä se hallitus on kaikkein paras, joka hallitsee vähimmin ja näkymättömimmin. Mitä vähemmän lakeja on, mitä selkeämmät ne ovat ja mitä selkeämmin niistä sanktioidaan, sen parempi. Blankopykälät ja byrokratia ovat omiaan romuttamaan tätä vallanpitäjien ja hallintoalamaisten luottamusta.
- 8.
-
Radovan oli kuitenkin sebinatiolistin poika, joten kansallismielisyys on varmasti kulkenut taka-ajatuksena koko ajan. Serbinatiolistit edustavat juurikin sellaista vasemmistointellektuellin kuoleevaa stereotyyppiä kansallismielisestä, johon serbien huikea kyky historian uudelleenkirjoittamisessa ja urheaan uhripositiioon hakeutumisesta yhdistyy tyylikkäästi. Radovanhan koki, että serbit olivat Jugoslaviassa paarialuokkaa.
Karadziksella oli kuitenkin hetkensä, kuten uhkaus hommata mafialta ydinase ja hyökätä Wieniin tai Berliiniin jos NATO alkaa pommittamaan.
- 9.
- 10.
- 11.
-
@9,PH
Kyse on Slavofiliasta, jolla on pitkät perinteet ja joka on tuhonnut aikoinaan
monia kansoja.
Nykysuomen kansa (~1950 jälkeen) on jäänne niistä joita em. ilmiö ei tavoittanut. Neuvostoliitto oli tämän ilmiön työrukkanen.
Tosin ilmiö jatkuu yhä. - 12.
-
Poliittinen elämä on täynnä näitä Karadzicin kaltaisia opportunisteja
- myös länsimaissa.. - 13.
- 14.
-
Tässä asiassa tiedot muuttuvat nopeasti ja tämän päivän iltasanomien mukaan näyttäisi siltä että Petar Glumac onkin oikea henkilö, joka päin vastoin syyttää Karadzicia identiteettinsä varastamisesta - hän kun oli oikeasti ponihäntäinen pitkäpartainen vaihtoehtotohtori jo ennen kuin Dragan Dabicista oli kuultukaan.
Ja aiemminhan iltasanomat kertoi Dabicin kotisivuista http://www.dragandabic.com, jotka näyttävät muuten aidoilta, paitsi että ilmestyivät nettiin vasta Karadzicin pidätyksen jälkeen. Niitäkin ehdittiin siteeraamaan aitoina esim. Suomen televisiossa. - Nyt näille sivuille on näköjään ilmestynyt myös Dragan Dabicin kuva nuorena - ”dragan_dabic_mladic.jpg”. Tämä sanaleikki ainakin tuntuisi viittaavan siihen että sivut on tehty hiukan kieli poskessa.
- 15.
- 16.
-
Onko RK todettu ja todistettu syylliseksi vai tuomitsemmeko jo etukäteen:)
Tämän jutun kommentointi on suljettu.