Etunimistä taas kerran, kun Talula tanssii Havaijin hulaa
30.7.2008
Panu
Aihealueet: Ajankohtaista, Kielitiede, Kulttuuri
Viikon hömppäuutinen tuli Uudesta-Seelannista ja oli sen sisältöinen, että joku sikäläinen pariskunta oli antanut pikkutytölleen nimeksi Talula-Does-The-Hula-From-Hawaii, siis Talula-Tanssii-Havaijin-Hulaa. Tyttö oli saanut pitää tämän nimensä yhdeksän vuoden ikään saakka, mutta nyttemmin hänen elämänsä alullepanijat ovat riitautuneet keskenään ja panevat puoliksi pöytähopeat ja -liinan, ja viiltäisivät epäilemättä halki lapsenkin jos voisivat. Ilmeisesti älytön nimi on herättänyt viranomaisten huomion vasta näiden käräjöintien yhteydessä, sillä Talula-Does-The-Hula-From-Hawaii on otettu huostaan, ja viranomaiset ovat ilmeisesti aikeissa antaa hänelle uuden, vähän vähemmän rytmikkään nimen.
Tästä ainakin näkee, että suomen kielen monimutkaisesta taivutusjärjestelmästä on jotain hyötyäkin: meikäläisiä sijapäätteitä olisi aika vaikea kiinnittää tuollaiseen nimirimpsuun. ”Ostin teidän Talulatanssiihavaijinhulaalle syntymäpäivälahjaksi mollamaijan, värikynät ja satukirjan.” Ei, ei se nyt oikein pelaa… Tosin koiranleuka Väinö ”Olli” Nuorteva heitti aikoinaan klassikossaan ”Honolulusta” hieman samansuuntaisen irtovitsin: hän kertoi ravintolamuusikosta, joka ulkomaalaisen halpatyövoiman vyöryessä alalleen halusi ajan hermolla pysyäkseen muuttaa nimensä muotoon Samba Josafat Pirandello Honolulusta, siis niin, että hänen sukunimensä perusmuoto olisi Honolulusta, ja sitä sitten taivutettaisiin: Honolulustalle, Honolulustaksi sekä tietenkin Honolulustasta. Suomalainen voi kyllä antaa lapselleen hölmön nimen, mutta ei nyt sentään noin pöljää; englannin kielessä sitä vastoin mokomat älyttömyydet jopa sopivat kielen rakenteeseen.
Kuulemma tuommoiset lausemuotoiset etunimet ovat laajemminkin muodissa Uudessa-Seelannissa - tiedä häntä mistä moinen tapa on peräisin, ei ainakaan maoreilta. Ehkä joku tolvana sai idean intiaaniromantiikkaa viljelleestä elokuvasta Tanssii susien kanssa, jonka nimi on myös päähenkilön intiaaninimi. Valitettavasti en osaa Pohjois-Amerikan alkuperäiskieliä (se netistä tulostamani hieno oneidan kielen kurssi katosi muutossa ennen kuin ehdin perehtyä kieleen), mutta rohkenen arvella, että nämä romanttiset intiaaninimet ovat hieman yliampuvia käännöksiä siitä, mitä alkukielellä sanotaan - ikään kuin vuoden 1918 tapahtumien jälkeen yleistynyt suomalainen etunimi Varma Kosto käännettäisiin englanniksi muodossa One-Who-Will-Certainly-Take-Revenge. Muuten ne kuuluisien intiaanipäälliköiden nimet on tiettävästi yleensä käännetty päin prinkkalaa: lakota-siouxien päällikkö Mies-Joka-Pelkäsi-Hevosiaan oli kuulemma oikeasti nimeltään ”mies, jonka hevosiakin pelätään”, mutta tulkkina toimi ilmeisesti taas kerran joku korvakuulolta vähän lampaanlakotaa opetellut, liikaa Kalle Kehvelin maissiponua maistellut turkismetsästäjä, joka ei osannut sujuvasti selittää tätä ajatusta englanniksi.
On tietysti pitkälti kulttuurikysymys, mitä pidetään typeränä tai sopimattomana etunimenä: meillä täällä protestanttisessa Pohjolassa nähtäisiin jumalanpilkkaa siinä, että joku antaisi lapselleen nimeksi Jeesus, mutta vaikkapa juuri espanjankielisessä maailmassa on lukemattomia miehiä, joiden etunimi on Jesús María. Vaikka Puola on katolinen maa, sielläkään ei anneta sentään lapselle moista nimeä. Sitä vastoin Marian on aika tavallinen puolalaisen miehen nimi - koska se loppuu ns. kovaan konsonanttiin, se ei naisen nimi voisi ollakaan. Myös katolisessa Slovakiassa Marian on käyttökelpoinen miehen nimi, ja nykyään Suomessakin on varmaan totuttu siihen, että kovaotteinen ja karvanaamainen lätkäkaukalon sankari voi olla nimeltään Marian. Sitä en tiedä, miten John Wayne saattoi olla alkuperäiseltä etunimeltään Marion, mutta sukunimi Morrison voisi kaikella muotoa viitata irlantilaisiin sukujuuriin ja siten katolisuuteen, johon kuuluu Marian palvonta ja Maria-nimen tai sen johdannaisten antaminen lapsille sukupuolesta riippumatta.
Espanjankielisen maailman nimikäytäntö on oma lukunsa: alkujaan useimmat naisten nimet olivat neitsyt Marian eri ilmenemismuotojen nimiä. ”Pilar” - Pylväs - on tavallinen tytön nimi, mutta itse asiassa se on lyhennys rimpsusta Nuestra Señora del Pilar eli ”pylvään päähän ilmestyvä Neitsyt Maria” - meniköhän se legenda nyt niin, että Santiagon eli pyhän Jaakon käännyttäessä Espanjaa kristinuskoon neitsyt Maria ilmestyi hänelle pylvään päähän? Vastaavasti Dolores, ”tuskat”, on oikeastaan ”tuskien pyhä Madonna”, joka tarkoittanee ristillä riippuvan Jeesuksen vieressä itkevää äitiä. Etunimet Inmaculada, ”tahraton”, ja Concepción, ”siittäminen, sikiäminen”, viittaavat tietenkin Jeesuksen synnittömään sikiämiseen, ja sellainenkin etunimi on kuin Resurrección, ”ylösnousemus”. Sen jälkeen kun Francon diktatuuri kaatui Espanjassa, monet riensivät muuttamaan uuvuttavan uskonnolliset etunimensä toisenlaisiksi, mutta tässäkin mentiin paikoitellen hiukan liiallisuuksiin. Nathan Shachar, Espanjasta paljon kirjoittanut ruotsinjuutalainen kirjailija, muisteli kymmenkunta vuotta sitten ilmestyneessä loistavassa kirjassaan Den gåtfulla passionen (senkin saa ostaa naurettavan halpaan hintaan Akateemisesta pokkarina) omaa kohtaamistaan la movidan - Francon jälkeisen vapaudenhuuman ja sen kaikkien ylilyöntien - kanssa. Hän tunsi siihen aikaan Madridissa tytön, jonka nimi ennen Francon kaatumista oli ollut Resurrección, mutta joka oli muuttanut nimensä Revolucióniksi, Vallankumoukseksi.
Omasta nimestäni sain tunnetusti pikkupoikana kuulla kaikenlaista, koska satuin olemaan kotikaupungissa ikäluokkani ainoa Panu ja luultavasti myös ainoa Petteri: siihen aikaan nimittäin kaikki muut Petterit olivat Bedford-merkkisiä kuormureita ja linja-autoja ja muotinimi Petri paljon tavallisempi kuin Petteri tai Pekka. ”Panu” kuulosti tietysti koulukiusaajien mielestä samanlaiselta lempinimeltä kuin Manu ja Tanu, joten he tekivät sen ymmärrettävän johtopäätöksen, että ”oikea” nimeni oli Pauno. (En tunne ketään Kauno-nimistä ihmistä, mutta kutsutaanko sellaisia liikanimellä Kanu? Vai Kane, kuten Kansalainen Kane?) Muistan seitsemäsluokkalaisten kysyneen minulta ollessani itse yläasteen viimeisellä luokalla, mikä ”oikea” nimeni oli. Minä tietysti vastasin pokkana, että se oli Panu Juhani Nikodeemus Höglund (poikakirjoja ahmineet tunnistavat tässä epäilemättä viittauksen Jan Ivar Billowin ”Siniseen naamioon”). Pikkupojat eivät uskoneet, että kukaan voisi olla nimeltään mitään sellaista. Tai siis - Juhanin ja Nikodeemuksen he kyllä uskoivat, mutta eivät Panua eivätkä Höglundia!
Panu Höglund
- SairaanhoitajaJoutsan kunta
- ValmentajaUuraisten kunta
- Neuropsykologin sijaisuusPKSSK
- Myyntiharjoittelija ImatralleCelectus Oy / Sonera Shop-in-Shop
- Myyntineuvottelija huippuyritykseenCelectus Oy
- YritysmyyntineuvottelijaCelectus Oy
- MyyntineuvottelijaCelectus Oy
- Myyntiharjoittelija joulumyyntiinCelectus Oy
- Tuotepäällikkö korjausrakennusmyyntiinLumon Oy
- KirjanpitäjäALFA-Henkilöstöpalvelu Oy
- Keskusteluja aiheesta
- Uusi aika: Jeesuksen kirkko (07.11.2008, Ellit, työ ja yhteiskunta)
- Kuka teistä on ”äpärä”? (16.10.2008, Ellit, työ ja yhteiskunta)
- 5 kulmaa kosmologiaan Elämä ja tajunta (19.08.2008, Tv)
- Langkawi - Lanai Beach Resort (19.04.2008, Matkalaukku)
- Johanna on uhri (03.04.2008, Ellit, seksi)
- 1.
-
Panuhan on hieno nimi, tulee mieleen Juhani Ahon Panu! ”Pauno” - voi jehna sentäs, ei tainnut koulukiusaajilla olla ihan kaikki korttipakan kortit käytössä..?
- 2.
-
Siis onko joku muukin kuin minä lukenut ”sinisen naamion”?
Onko Bill Brandon tuttu? Tai se suomen ensimmäinen scifi- kirja, jonka nimeä en juuri nyt muista, mutta jossa ne lensivät ”pneumalla” mm. Venukseen, jossa osa jengistä söi kiellettyä hedelmää ja meinasi kuolla.
Minun etunimeni tarkoittaa käsittääkseni alunperin nöyrää, jos oikein muistan. Mikä vitsi.
- 3.
-
Panu, Panu, nyt lipsahti ja pahasti. Jeesus ei siinnyt synnittömästi, vaan neitseellisesti. Maria sikisi synnittömästi: perisynti, joka siitoksen hetkellä siirtyy muuten jokaiseen, ei siirtynytkään Mariaan.
- 4.
-
Hmm. Itselläni on ollut työtoverina espanjalaistyttö, jonka etunimi todella oli ”Immaculada-Concepción” (saastaton sikiäminen), tuttavallisemmin Imma. Erään toisen, natiiviamerikkalaisperäisen, tuttavani ”intiaaninimi” on englanniksi Wind Dancer.
Kiinalaisilla on tapana ottaa länsimaalaiselta kuulostava nimi kun he tulevat töihin länsimaihin. Samoin länkkärit, mennessään Kiinaan, ottavat sikäläiseltä kuulostavan nimen. Itse olen valmistautunut asiaan niin, että olen ottanut sekä etu- että sukunimeni merkitystä vastaavat hanzit, ja niistä tulee Baihe Tian. Joka tiettävästi on kiinalaisittain aivan täysin kelvollinen tytönnimi.
Pojan etunimi Mario eri muunnoksineen voi heprean ”myrtin” (meem-resh-jod-meem plus vokaalit) ohella viitata myös latinan Mariukseen (Gaius Marius). Tämä sankari kukisti armeijoineen kimbrit ja teutonit ja oli seitsemän kertaa konsulina.
Paunosta sen verran, että Suomen jalkapallomaajoukkueen kapteenina oli takavuosina kaveri nimeltä Pauno Kymäläinen.
Nimi Jeesus on suomalainen väännös heprean nimestä jod-he–wae-shin-he-ajin plus vokaalit, ”jehoshua”, ”Jumalassa on pelastus”. Tämä nimi on täsmälleen sama kuin Joosua, tunnettu kansanmurhaaja. Joshua ja Josh ovat USA:ssa kyllä yleisessä käytössä (vrt. merikapteeni ja ensimmäinen maapallon ympäri yksin purjehtinut ihminen, Joshua Slocum). Tästä edelleen väännöksinä kreikan Iesous ja latinan Jesus. Nimellä ei siis ole mitään tekemistä Isis-jumalattaren kanssa, kuten usein väitetään, vaan Talmudista löytyy (jälleen) selitys asiaan. Samaa kantaa on myös Israelin viimeisen kuninkaan Hoosean ja samannimisen profeetan nimi.
- 5.
-
”Jesus comes, Jesus saves, but Satan takes rebound.”
Oli pakko.
- 6.
-
Jesus saves, Moses invests :-)
Oma mielenkiintoinen lukunsa on se, että miten kristityt ensialkuun ovat alkaneet antamaan lapsilleen juutalaisia nimiä - ja sitten juutalaiset myöhemmin puolestaan kristillisiä nimiä. Vaikka tiedämme, kuinka pahasti kristityt ja juutalaiset ovat toistensa kurkuissa, kuitenkin molemmat uskonnot ilmeisesti ovat vaikuttaneet toisiinsa enemmän kuin kuvittelemme. Tästä osoituksena on juuri tuo nimeämiskäytäntö. Miten yksikään juutalainen voisi muutoin antaa lapselleen nimeksi Stephen tai Paul?
Mad-lehdessä oli joskus vuosia sitten lista nimistä, joita EI kannata antaa lapselle. Tässäpä muutamia listalta poimittuja:
- Satan
- Ayatollah
- Richard Milhous
- Damien
- Benedict Arnold
- Hitler - 7.
- 8.
-
Bill Brandon oli Salskea Sheriffi Villissä Lännessä, joka ratsasti uljaalla orilla. ym. kliseitä.
Aaveprikaatin olinkin unohtanut.
Onneksi nuo kaikki Tervehenkiset Poikain Kirjat, jotka perin isältä, ovat vielä tallessa.
ja Paula oli oikein tiedetty. :) Täytyy myöntää, että tuo kielitieteellisyys tekee minuun aina vaikutuksen.
- 9.
-
http://www.iltalehti.fi/digi/200807308026850_du.shtml
feministit iskee jälleen. :D
- 10.
-
Paikanninimistä Egyptin Ras al Shaitan on aika komea.
- 11.
-
Eihän tuo Pauno mikään yllättävä nimi ole, sehän on jo entuudestaan tuttu ainakin niille, jotka ovat lukeneet tämän klassikon: http://www.student.oulu.fi/~pkaipio/nigerialaiskirje.txt
Kyseisessä dokumentissa vedetään nenästä netin nigerialaishuijareita, kannattaapi lukea jos senkaltainen juttu kolahtaa nauruhermoon.
- 12.
-
”Sitä vastoin Marian on aika tavallinen puolalaisen miehen nimi - koska se loppuu ns. kovaan konsonanttiin, se ei naisen nimi voisi ollakaan.”
Onko puolassa sitten pehmeään konsonanttiin päättyviä naisen nimiä? Olen ollut siinä käsityksessä, että kaikki puolalaiset naisen etunimet päättyvät a:han.
- 13.
- 14.
-
Oman lukunsa varmaankin ansaitsisivat ne nimet, joita Neukkulassa annettiin syyttömille lapsukaisille kommunistivallan päästyä alkuunn. Poika saattoi saada nimen kuten Traktor tai Radio, ja tyttö taas Elektrifikatsija (sähköistäminen), Gipotenusa (hypotenuusa) tai Vilora (nimien Vladimir Iljitsh Lenin, Okjabrskaja Revolutsija, Agitatsija alkukirjaimet).
Lienee tarpeetonta mainita, ettei oikein yksikään noista ole jäänyt myöhempään käyttöön.
Keskiajan harrastajien keskuudessa on aina 1.4. tapana keksiä mahdollisimman outo mutta täysin mahdollinen aikakautinen nimi, ja ”Vihattu Mielivallanpoika” lienee sieltä oudommasta päästä. Mikäpä siinä, mutta sekä Vihattu että Mielivalta ovat dokumentoituja vanhoja suomalaisnimiä. Sensijaan Poriin mentäessä vastaan tulee Harjavalta. Se on väännös germaanisesta nimestä Chariowalda, josta tulee myös nykynimi Harald.
- 15.
- 16.
- 17.
- 18.
-
Minunmielestä Harjavalta tulee katon harjasta (korkea talo=paljon valtaa), mutta ei esim. katuharjasta, ainakaan ei tule mieleen miten.
- 19.
-
http://www.johnmccain.com/landing/a1.htm
Hahahah, ei voi olla totta!
- 20.
-
Panu, onko Hannu Raittila sinusta hyvä kirjailija?
- 21.
- 22.
- 23.
-
Panu, noinhan se on. Tuo pääte -walda on itsestään selvä, se on sama kuin suomen ”valta” ja ruotsin ”våld” (väkivalta = väellä (voimalla) ylläpidetty valta). Se etuliite ”chario-” tai ”hario” viittaa todellakin sotajoukkoon (vrt. saksan ”Heer”, anglosaksin ”here” ja ruotsin ”häŕ”; Valhallan kaatuneet sankarit = ”einheriar”). Sana todellakin tarkoittaa ”sotajoukkojen herraa”.
- 24.
-
Panulle pitäisi tehdä oma fanifoorumi, minne voisi kirjoittaa kaikenlaista.
PAnuLadia?
PanuMaa?
Öyhöttäjät PanunHuoneessa? - 25.
-
Mielivalta olisi aika raju nimi. Tosin Mielipuoli veisi kyllä siitäkin voiton. :) Sellaisella nimellä olisi aika reteää lähteä roolipelailemaan, tms. Nomen est omen.
- 26.
-
Nimet, tuo tämän maailman ihmisten typerä konsepti.
- Vortac
- 27.
-
@26: kiintoisa kommentti kaverilta, joka nimeää kirjoituksensa kahdesti.
- 28.
-
Vilkaisin huvin vuoksi Vilkunasta ja kyllä tuo Panu nimi sinulle sopii, alle lainattu osuvin pätkä siitä.
”Vanhoissa loitsuissa panu merkitsee 'tulta' ja 'liekkiä', mahdollisesti myös tulenhaltijaa.”
Kustaa Vilkuna Etunimet (Toim. Pirjo Mikkonen, 1990)
- 29.
- 30.
- 31.
-
Tuon kalevalaisen runonhan voisi TULKITA näin: tammi on feministien ja femuja symppaavien miesten mädättämä yhteiskunta. Panu pakenee tammesta - järki pakenee järjettömyyttä. Tammi - siis tämä femujen ja sympparien muodostama yhteiskunta - on laho, se ei kestä, se kallistuu älykkään kriitikon paettua siitä.
- 32.
-
Tuntemani slovakki-Marian teeskenteli ulkomailla asuessaan olevansa nimeltään Manyo, kirjoittikin sen aina puolivirallisissa yhteyksissä niin, kun se kuulemma kuulosti angloille enempi mieheltä. Manyo lienee Marianista väännetty lempinimi.
Tämän jutun kommentointi on suljettu.