Aihealueet: Ajankohtaista

Tänään on näköjään auringonpimennys, joskaan ei täydellinen. Nuorena miehenä onnistuin lahjakkaasti nukkumaan ohi täydellisestä auringonpimennyksestä, jota setäni sittemmin kehui huimaksi elämykseksi, vallankin kun kaikki luonnon äänet taukosivat kohtalonomaisella tavalla odottamattoman pimeyden laskeutuessa maan päälle. Vaikka olenkin pikkupojasta saakka ollut kiinnostunut tähtitieteestä, olen aina jotenkin kammoksunut auringonpimennyksiä. Ehkä tämä johtuu siitä, että luin ensimmäisen kerran auringonpimennyksestä Sudenpentujen käsikirjasta - siis siitä Aku Ankan kylkiäisenä julkaistusta lasten yleistieto-oppaasta, missään oikeassa partiossa en ole koskaan ollut - ja sain siitä käsityksekseni, että jos auringonpimennyksen aikana katsoo aurinkoon, tulee heti sokeaksi.

Tästä seurasi kaikenlaista koomista sitten aikanaan, kun auringonpimennys sattui keskelle koulupäivää. Jättäydyin sinä päivänä koulusta pois sairasta teeskennellen ja pysyttelin pimennyksen aikana tiukasti peiton alle, jotta auringosta lähtevät mystiset sokaisusäteet eivät osuisi silmiini. Seuraavana päivänä menin kouluun vakuuttuneena siitä, että merkittävä osa koulukavereistani olisi sokeutunut. Muistan vieläkin olleeni miltei hämmentynyt, kun näin muutaman luokkani pojista aivan entiseen tapaan pihalla. Eivät vaikuta sokeilta? Höh.

Nythän sille on helppo nauraa: lapsella ei ole kunnon aikaperspektiiviä, eikä hän tajua, että ihmiskunta on elänyt auringonpimennysten kanssa aikojen alusta saakka, joten yksi pimennys tuskin aiheuttaa mitään Triffidien kapinassa nähtyjä laajamittaisia sokeutumisaaltoja. Silti pikkupoika-aikainen huoleni oli periaatteessa aivan asiallinen. Suoraan aurinkoon katsominen ei koskaan ole järkevää, oli pimennystä tai ei, ja huonot suojalasit pysäyttävät valonsäteet, mutta eivät lämpösäteitä, jolloin tavalliset häikäistymisrefleksit eivät varoita ajoissa vaarasta.Silmän verkkokalvossa itsessään ei myöskään ole tuntoaistia, joten vakavat ja korjaamattomatkaan vammat eivät tee kipeää, eivätkä ne välttämättä ilmene heti. Tyypillisesti silmästä vahingoittuu tällöin juuri se kohta - keltatäplä - jolla katsetta suunnataan ja esimerkiksi tekstiä luetaan.

Veroja, veroja, veroja…Verona? lomalennot.fi

Toisin sanoen kaikki annetut varoitukset on syytä ottaa vakavasti, ja jollei kunnon suojalaseja ole, sitä pimennystä ei kannata mennä tuijottamaan. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa tapaa myydä parin euron hintaisia pimennyslaseja, mutta jos näitä ei satu olemaan, on - ainakin Ursan oman suosituksen mukaan - kohtuullisen turvallista käyttää kaikkein mustimpia hitsaajan laseja. Lisäksi silmiä täytyy tietenkin lepuuttaa vähän väliä. Ursan omilla laseilla saa heidän nettikauppasivujensa mukaan katsoa kolme minuuttia kerrallaan, kunhan pitää välillä puolen minuutin taukoja, mutta minusta tuo kolme minuuttia kuulostaa kyllä arveluttavan pitkältä. Jos itse viitsisin vaarantaa silmäni moisessa touhussa, pitäisin kyllä taukoja huomattavasti useammin kuin kolmen minuutin välein.

Toivottavasti kukaan ei ole niin hassu, että saisi päähänsä katsoa aurinkoa yhtään minkään valoa kokoavia linssejä sisältävän vimpaimen - kiikarin tai kaukoputken - läpi, olipa silmillä sitten millaiset lasit tahansa. Tämä on nimittäin varma tapa päätyä loppuiäkseen valkoisen kepin käyttäjäksi ja mukavan koiran isännäksi tai emännäksi: noissa kaukokatseluvälineissä on nimittäin kokoavia linssejä - kansanomaisesti polttolaseja - joiden kautta silmän sisään pääsee kertaheitolla niin suuria energiamääriä, että pysyvä vamma syntyy aivan sananmukaisesti silmänräpäyksessä. Jos haluaa kävelykepin ja koiran, varmasti ne voi hankkia myös silmiään pilaamatta. Kaukoputkia käytetään kyllä auringonkin tutkimiseen, mutta tällöin kukaan ei yritäkään panna silmäänsä lähellekään putken okulaaria, vaan se suunnataan jonkinmoiselle varjostimelle tai valkokankaalle, niin että siihen saadaan auringon kuva tarkasteltavaksi. Alan miehet ja naiset osaavat varmaankin neuvoa käytännön yksityiskohdissa - minulla on sellainen paha aavistus, etteivät kaukoputken linssitkään välttämättä kestä auringonvaloa.

Kuten sanottu, auringonpimennysten kanssa on eletty ihmiskunnan aamuhämäristä saakka. Viihteessä suosittu motiivi on se, että tutkimusmatkailijat joutuvat julman alkuasukasheimon vangeiksi, mutta onnistuvat pelastumaan määräämällä viimeisenä toivomuksenaan teloituspäiväkseen auringonpimennyspäivän - tietenkin heillä käy aina niin loistava tuuri, että sopivasti hollille sattuu nimenomaan täydellinen pimennys. Alkuasukasheimo tietenkin kokee tapauksen yliluonnollisena ennusmerkkinä ja vapauttaa vankinsa.

Minun ikäisilleni tämä idea on tutuin Tintti-seikkailusta Auringon temppeli, jossa hyppyritukkainen reportteri on yhdessä kapteeni Haddockin ja professori Tuhatkaunon kanssa joutunut viimeisten inkojen vangiksi, ja heidän polttorovionsa on määrä sytyttää polttolasilla. Joukko naisia laulaa hymniä, jonka tarinan luoja Hergé lienee napannut Inca Garcilaso de la Vegan pittoreskista, mutta epäluotettavasta inkojen historiasta Comentarios reales de los Incas: Pacharurac Pachacamac Viracocha, cayhinapac chirasunqui camasunqui. Sitten Tintti kääntyy rovionsa päältä auringonjumala Pachacamacin puoleen, joka kuuliaisesti tottelee hänen rukoustaan ja pimenee, jolloin inkat joutuvat kauhun valtaan ja lupaavat vapauttaa vangit, jos nämä palauttavat auringon.

Maailmalla on tiettävästi vieläkin sellaisia luonnonkansoja, jotka pitävät auringonpimennystä yliluonnollisena ilmiönä, mutta minulla on sellainen näppituntuma, että oikeat inkat eivät olisi menneet tuohon halpaan. Etelä- ja Keski-Amerikan korkeakulttuureille oli hyvinkin hienostuneita kalenteri- ja ajanlaskujärjestelmiä, jotka edellyttivät joltistakin taivaanilmiöiden tuntemusta. Mitä todennäköisimmin auringonjumalaa palvovat inkat olivat tutkineet jumalansa edesottamuksia niin pitkään ja niin hartaasti, että he osasivat itsekin ennustaa pimennykset. Luultavampaa on, että inkojen ylimystö ja papisto pitivät alistetun, tyhmän kansan kurissa ja Pachacamacin nuhteessa nimenomaan pelottelemalla sitä jo etukäteen jumalan epäsuosiosta kertovalla pimennyksellä: ”Maksatte sitten tuplat enemmän veroja tänä vuonna, tai kunkku pimentää auringon. Ai ette usko vai? Heh, katsotaan huomenna.”

Panu Höglund

Lähetä linkki kaverille sähköpostilla