Kolinaa PANUhuoneesta: Mies sanojen takana
Olen raittiusmies ja akateeminen renttu Turusta ja toimin kääntäjänä, kielitieteilijänä ja iirinkielisyysaktivistina. Poliittiselta vakaumukseltani olen vasemmistolainen konservatiivi. Kannatan ehdottomasti lisävaltuuksia Suojelupoliisille, netin valvontaa, kapitalismia, sosiaalivaltiota, sotilasvalaa, siviilipalvelusta, kansallista kulttuuria, rotujen sekoittamista, pakkoruotsia, antifeminismiä, huumeiden kieltämistä, raittiutta, edustuksellista demokratiaa ja muita sellaisia Suomen lain mukaisia mukavia, hienoja ja hyödyllisiä asioita, jotka miellyttävät hyviä ihmisiä ja suututtavat huonoja.
Keskustelu on tietyissä rajoissa vapaata. Tämä ei ole julkisen sektorin palvelu, enkä minä ole hyvinvointivaltio. Minulla ei ole mitään velvollisuutta toimia julkisuuskanavana niille, joiden maailmankuvaa pidän kuvottavana. (P.M.)
Nykyvasemmisto ja Venäjä
28.8.2008
Panu
Vanhenemisensa huomaa siitä, että toteaa olevansa yhä useammasta asiasta samaa mieltä kuin Lasse Lehtinen, jota nuoruudessani pidin sietämättömän kyynisenä opportunistiniljakkeena. Onneksi edes tupakka- ja alkoholiasioissa olen ja pysyn Lehtisen leppymättömänä vastustajana, ettei minun tarvitse kokea myyneeni kaikkia nuoruuteni periaatteita. Mutta siinä iltapäiväläpyskässä, jonka luin matkustaessani junalla isänmaallisuuslomalle tänne Keskikokoisenkyrön Puukkoluomalle (paikannimiä hieman muutettu yksityisyyden säilyttämiseksi), Lehtinen hämmästeli sitä, että Vasemmistoliitto puhuu nykyään Venäjästä aivan kuin vanhojen hyvien neuvostoaikojen äärivasemmisto Neuvostoliitosta, vaikka maan virallinen ideologia on nyttemmin lähinnä raaka kapitalismi yhdistyneenä KGB-veteraanien valtaan, ei mikään kommunismi. Se, että äärivasemmistolainen pitää velvollisuutenaan puolustella ja ymmärtää sellaista maata, jonka kanssa katsoo kuuluvansa samaan aatteelliseen traditioon, on ymmärrettävää. Se, että äärivasemmistolainen puolustelee kyynistä ja raakaa, otteiltaan lähinnä äärioikeistolaista hirmuvaltaa, jonka vallanpitäjät käyttävät paikallisia katurasistipartioita käsikassaroinaan, on hämmästelyn ja pohdinnan arvoista.
Seksipistoolit paukkuvat
23.8.2008
Panu
John Lydon - anteeksi, Johnny Rotten - ja hänen perinteikäs bändinsä Sex Pistols pääsi näköjään netti-Hesariin oikein jutun aiheeksi. Valokuvassa Rotten näyttää juuri niin groteskilta luonnonoikulta kuin viidenkymmenen pahemmalle puolelle ennättäneet, mutta murrosikäisen räkänokkakapinallisen habitukseen jämähtäneet äijykkäiset yleensäkin, mutta olkoon; hänen kukkoilunsa kunniaksi voisi muistella vanhoja hyviä punk-aikoja kolme vuosikymmentä sitten, kun Sex Pistols yritti ensimmäistä kertaa Suomeen.
Lauantaiksi kouluun?
20.8.2008
Panu
Tasavallan Presidentti on mennyt ajattelemaan ääneen, että lapset pitäisi panna kerran kuussa lauantaina kouluun. Hänen ideansa on, että lauantaikoulussa omistauduttaisiin urheilulle, laululle ja taiteille; parin rivin päästä hän kuitenkin lisää pahaenteisesti, että tämä ylimääräinen koulupäivä olisi oiva tapa parantaa lasten ja nuorten fyysistä kuntoa. Vaikka en olekaan valmis hylkäämään ehdotusta suoralta kädeltä, tuo viittaus fyysiseen kuntoon ei miellytä minua: epäilen näet, että ”laulu ja taiteet” ovat pelkkää hämäystä, jonka varjolla lapset halutaan pakottaa ylimääräisille liikuntatunneille, ja minun sanastossanihan liikuntatunti sinänsä tarkoittaa koulukiusaamistuntia. Tarkemmin ajatellen toki olen sitä mieltä, että lapsille ja nuorille pitäisi järjestää paljon enemmän valvottua tekemistä; mutta toisaalta tiedän hyvin, että käytännön tasolla mielikuvituksettomat ja tylsät aikuiset tarjoaisivat kuitenkin pelkkää urheilua, eli sakinhivutusta, ilman muita vaihtoehtoja.
Oppikirjamurha Tampereella
19.8.2008
Panu
Toisin kuin kaikenlaiset kokonaisia ihmisryhmiä leimaavat hekumoitsijat, minä en ole erityisen iloinen silloin kun oman maailmankuvani ennustamat ikävät asiat toteutuvat käytännössä. Tampereella näin on käynyt. Nuori ilkivallantekoja harrastanut, laitapuolelaisten turvakodissa elellyt hulttiomies raiskasi ja murhasi viisitoistavuotiaan tytön, jolla oli ilmeisesti huomattavasti lujempi ote elämästä kuin surmaajallaan. Juuri ja juuri täysi-ikäistä miekkosta luonnehditaan lehtitiedoissa ”poikaystäväksi”, jonka kanssa uhri siis ainakin jonkin aikaa seurusteli vakituisesti - mutta lähinnä pelosta ja pakotettuna, kertovat kaverit. Tyttö oli kuitenkin ilmeisesti koettanut kasvattaa ja ihmistää nuorukaista ja saada tämän lopettamaan typeryydet ja rikokset, mutta jokin asia, jonka tyttö oli sanonut, oli nuorukaisen narsismille niin rankka loukkaus, että hänellä oli naksahtanut ja hän oli raiskannut ja tappanut ”tyttöystävänsä”.
Oliko Saarikoski merkittävä?
17.8.2008
Panu
Pentti Saarikosken vuosien 1961-66 runot on nyt koottu yksiin kansiin, ja Hesari arvosteli juuri sen kokoelman, joten puhutaanpa Pentistä. Silloin ennen vanhaan, kun minulla oli vielä kaikki hampaat suussa ja pyrin pääsemään kaikilla koukuilla kiinni peräkylän ulkopuoliseen suureen maailmaan, lueskelin jonkin verran myös Penan teoksia, kun kerran hän oli Suomen kulttuurin suuria nimiä. Hänen kuollessaan minä olin lukiossa; hänen viimeisen haastattelunsa luin kulttuurivasemmiston Ydin-lehdestä, jonka tilaaja noihin aikoihin olin. Haastattelussa Saarikoski kiteytti osuvasti suomalaisten suhteen Neuvostoliittoon (muistista siteeraten: ”se on tuossa vieressä ja sen kanssa pitää tulla toimeen, mutta samalla koko ajan tekisi mieli kysyä, että mitä helkuttia te oikein meinaatte ja mitä tuo tuommoinen touhu tarkoittaa”) ja julisti kirjoittaneensa kaiken, mitä oli halunnutkin kirjoittaa. On kuvaavaa, että haastattelu ei ollut kuulemma mennyt kaupaksi Ydintä merkittävämpiin julkaisuihin, koska Saarikoski oli ilmeisesti tuossa vaiheessa yksiselitteisesti jäämässä pois muodista.
Psykokeramiikan oppitunti
16.8.2008
Panu
Aivan alkajaisiksi minun kai pitää selittää tuo termi psykokeramiikka. Se perustuu sanaleikkiin, jonka oikeastaan voi ymmärtää vain englannista käsin. Vinksahtaneita intoilijoita, joiden kanssa on mahdotonta väitellä, kutsutaan johtavalla maailmankielellämme tunnetusti murtuneiksi pytyiksi eli haljenneiksi kipoiksi, crackpots. Niinpä englannin kielessä on viime aikoina yleistynyt sielun saviastiassa oleviin halkeamiin viittaava termi psychoceramics, jolla voidaan tarkoittaa sekä pimahtaneiden hörhöjen omia sekoteorioita että näiden teorioiden vakavaa tutkimusta. Koska olen eräällä kielitiedefoorumilla viime aikoina ollut enemmän tekemisissä psykokeraamisten henkilöiden kanssa kuin kellekään olisi hyväksi, lienee luvallista, että kirjoitan oikein oman merkinnän tästä aiheesta. Tuo sana ”psykokeramiikka” ainakin on mielestäni niin hauska, että se täytyy viipymättä kotiuttaa suomen kieleen.
Moottoripeniksien hyökkäys
15.8.2008
Panu
Näin mätäkuussa lehdet ovat täynnä kaikenlaisia omituisia juttuja, kuten nyt vaikka sellaisia, että Ruotsissa on tehty tasa-arvovaltuutetulle valitus, koska apteekeista saa ainoastaan naisten seksileluja - moottoripeniksiä ja ben wa -palloja. Sitä vastoin miehille suunnattuja emätinjäljitelmiä apteekeista ei saa, pornosta nyt puhumattakaan; ja tämä on saanut eräät länsinaapurin herrasmiehet kääntymään viranomaisten puoleen. Ainakin yhden valituksen viranomainen on jo torjunut sanomalla, että miehet saavat ostaa moottorimolon tai pallot ihan samaan hintaan kuin naisetkin, joten syrjintää ei ole ilmennyt.
Koulujen alkaessa, helvetin avautuessa
11.8.2008
Panu
Koulut ovat kuulemma alkamassa. Silloin kun minä menin ensimmäistä kertaa kouluun, päivämäärä oli elokuun kahdeskymmenes, mutta sen jälkeen kesäloma tuntui vuosi vuodelta aina vain lyhyemmältä. Ainakaan ensimmäisen koulupäivän päivämäärä ei sen jälkeen kertaakaan alkanut kakkosella. Tämä selittyi sillä, että syvällä Haadeksen rikinkatkuisissa hiilikellareissa, missä pienet hekottavat pukinsorkkaiset penteleet päättivät hiilihankojaan heilautellen koulujen loma-asioista, asui lomapäiviä syövä peto, joka vuosi vuodelta järsi kesälomaa lyhyemmäksi. Arvelimme, että siinä vaiheessa kun olisimme itse vanhoja ukkoja, Leviatan olisi pistänyt poskeensa koko kesän ja voisi siirtyä joululomaa lyhentelemään. Näköjään pedon raivoa on vuosikymmenten aikana onnistuttu jossain määrin hillitsemäänkin, kun kerran loma on niistä ajoista lyhentynyt vain reilun viikon, mutta vääjäämättä se jatkaa päivien kaluamista.
Georgian talvisota alkoi
9.8.2008
Panu
Etelä-Ossetian jäätynyt konflikti lämpeni hetkessä höyryävän kuumaksi. Tähänastisten uutisten mukaan osseetit tulittivat Georgian asemia raketeilla, jolloin georgialaiset päättivät antaa kurinpalautuksen. Koska Venäjä on alusta saakka tukenut Georgiasta irti pyrkiviä Abhasian ja Etelä-Ossetian autonomisia tasavaltoja - venäläisiä joukkoja on ollut ”rauhanturvaajina” läsnä osseettien hallussa olevilla alueilla - ei ole mikään ihme, että Venäjä riensi osseettien avuksi heti kun georgialaiset joukot joutuivat taistelukosketukseen näiden kanssa. Tähänastisten uutisten perusteella Georgian alueelle on vyörynyt yli sata tankkia, venäläiset pommittavat ilmasta Stalinin synnyinkaupunkia Goria - se sijaitsee lähellä Etelä-Ossetian rajaa - ja Etelä-Ossetian pääkaupungissa Tshinvalissa georgialaiset ja venäläiset joukot tappelevat joka korttelista kuin Stalingradissa ikään.
Solženitsyn - toisin- ja samoinajatteleva
5.8.2008
Panu
Aleksandr Solženitsyn on sitten poistunut keskuudestamme 89 vuoden kunnioitettavassa iässä. Alun perin hän oli kovasti tekemässä lähtöä jo reilut kymmenen vuotta ennen nöyrimmän palvelijanne syntymää.
Kultaiset renkaat köyhän hintaan ainoaan
3.8.2008
Panu
Iltalehden viikonloppunumero on nostanut puheenaiheeksi suomalaisen prostituution. Haastateltavana on 25-vuotias valtsikassa opiskeleva ”Laura”, joka katsoo puolittain vahingossa ajautuneensa alalle. Mitään kovin odottamatonta hänen kertomastaan ei ilmene: asiakkaat ovat kolme-nelikymppisiä miehiä, ja rahatkin menevät elämiseen, ilmeisesti lähinnä opintolainojen pois maksamiseen. Jutusta saa sellaisen kuvan, että hän ajautui alalle äkillisen rahapulan vuoksi, ja opiskelijoiden taloudessa sellaiset jollei nyt koko maailmaa niin koko siihenastisen olemassaolon jatkuvuutta uhkaavat kriisit ovat sekä pelätty että kohtuullisen yleinen ilmiö. Itse asiassa paljon puhutun ”opiskelijaelämän” luonteeseen kuuluu määritelmällisesti, että sitä eletään uhkaavan taloudellisen katastrofin naapurissa.
Aurinko mustuu
1.8.2008
Panu
Tänään on näköjään auringonpimennys, joskaan ei täydellinen. Nuorena miehenä onnistuin lahjakkaasti nukkumaan ohi täydellisestä auringonpimennyksestä, jota setäni sittemmin kehui huimaksi elämykseksi, vallankin kun kaikki luonnon äänet taukosivat kohtalonomaisella tavalla odottamattoman pimeyden laskeutuessa maan päälle. Vaikka olenkin pikkupojasta saakka ollut kiinnostunut tähtitieteestä, olen aina jotenkin kammoksunut auringonpimennyksiä. Ehkä tämä johtuu siitä, että luin ensimmäisen kerran auringonpimennyksestä Sudenpentujen käsikirjasta - siis siitä Aku Ankan kylkiäisenä julkaistusta lasten yleistieto-oppaasta, missään oikeassa partiossa en ole koskaan ollut - ja sain siitä käsityksekseni, että jos auringonpimennyksen aikana katsoo aurinkoon, tulee heti sokeaksi.
Viime viikolla muuan tuntemistani iirinkielisen kulttuurielämän silmäätekevistä - jätän hänen nimensä mainitsematta, koska hän on iirinkielisyystyön ulkopuolellakin aika iso herra, enkä halua kehua hienoilla tuttavuuksilla - otti minuun yhteyttä ja kysyi, kävisikö, että hänen kustantamonsa painaisi lähes kymmenen vuotta sitten nettiin näytteille panemani iirinkieliset kaunokirjalliset teokset: kaksi pitkää pornahtavaa viihdenovellia ja yksi varsin tunnistettavaan, Narkkaus-nimiseen itäsuomalaiseen kaupunkiin sijoittuva lyhyt nuorisoromaani. Toivon mukaan saan veljeni värvättyä kuvittamaan teoksen sopivan pornahtavasti. Minusta on siis hyvää vauhtia tulossa iirinkielinen esikoiskirjailija, eikä yhtään liian aikaisin - sen verran kovaa työtä tässä on jo toista vuosikymmentä paiskittu iirin asian edistämiseksi netissä. Sen kunniaksi kirjoitankin pitkän muisteluksen iirinkielisyysaktiivin uraltani. Joku tuli tuossa juuri inisemään, että kirjoitan liian marginaalisista aiheista, joten pannaan sille kiusankappaleelle nyt esimerkkiä siitä, miltä todella marginaalinen aihe näyttää.
Viikon hömppäuutinen tuli Uudesta-Seelannista ja oli sen sisältöinen, että joku sikäläinen pariskunta oli antanut pikkutytölleen nimeksi Talula-Does-The-Hula-From-Hawaii, siis Talula-Tanssii-Havaijin-Hulaa. Tyttö oli saanut pitää tämän nimensä yhdeksän vuoden ikään saakka, mutta nyttemmin hänen elämänsä alullepanijat ovat riitautuneet keskenään ja panevat puoliksi pöytähopeat ja -liinan, ja viiltäisivät epäilemättä halki lapsenkin jos voisivat. Ilmeisesti älytön nimi on herättänyt viranomaisten huomion vasta näiden käräjöintien yhteydessä, sillä Talula-Does-The-Hula-From-Hawaii on otettu huostaan, ja viranomaiset ovat ilmeisesti aikeissa antaa hänelle uuden, vähän vähemmän rytmikkään nimen.
Kansanmurhaaja ituhippinä
27.7.2008
Panu
Kauan etsitty kanalja nimeltä Radovan Karadžić joutui nyt sitten lopultakin haaviin, eikä hetkeäkään liian aikaisin. 90-luvun uutiskuvissa tämä psykiatrismies oli esiintynyt hienostuneen parrattomaksi ajeltuna perusitäeurooppalaisena herrasmiehenä, mutta nyt hän oli kasvattanut muhkean hippiparran.
Takatukkatappaja ja kiltit nörtit
25.7.2008
Panu
Keravan puukottajan elämän yksityiskohdat ovat nousseet sen verran näkyville tiedotusvälineissä, että voinen kommentoida asiaa parilla sanalla.
Rosa Meriläinen, tuo suomalaisen naiseuden kruunu ja ylpeys, ilahdutti meitä taas kerran mielipiteillään miesten ja naisten suhteista. Passaahan sitä ilahduttaa, kun Helsingin Sanomat antaa hänelle palstatilaa niin paljon kuin rouva vain pyytää. Tällä kertaa Rosa julistaa, että ainoa oikea tapa löytää sukupuoli- tai aviokumppani on mennä kapakkaan, juoda itsensä mukavaksi ja vastapuoli kauniiksi tai komeaksi ja antaa asioiden tapahtua omalla painollaan. Jos siinä sitten sammutaan tuntemattoman tyypin sänkyyn, asiasta on turha kantaa huolta - aina piru omansa löytää.
Tsaaria pukkaa
20.7.2008
Panu
Näköjään en pääse tällä viikolla eroon Venäjän viimeisestä tsaarista - uutisissa näet oli tällä kertaa pieni juttu, jonka mukaan venäläinen tuomioistuin on hyväksynyt eräät Jekaterinburgista löytyneet luut DNA-testien perusteella tsaarin lasten maallisiksi jäännöksiksi. Jekaterinburg on kaupunki Uralilla, jonne keisariperhe siirrettiin keväällä 1918; sitä ennen heitä oli pidetty Tobolskissa, jonne he joutuivat jo Kerenskin väliaikaisen hallituksen aikana, ennen Leninin valtaannousua.
Korskuvan intohimon kuohuissa
18.7.2008
Panu
Ylen Teema-kanava näyttää näköjään Teuvo Tulion tuotantoa, siis yhtä ääriedustajaa siitä ilmiöstä, jota kutsutaan joka sanaa erityisesti painottaen vanhaksi kotimaiseksi elokuvaksi. Vaikka en koskaan ole ollut mikään elokuvakokemusten keräilijä, jopa minulla on mielestäni jotain sanottavaa asiasta, ja uskoisin monella muullakin olevan.
Hasismetsä
15.7.2008
Panu
Elektronisen musiikin Konemetsä-festivaaleilta on otettu kiinni toista sataa huumausaineiden käyttörikoksesta epäiltyä - melkoinen joukko, vaikka tilaisuuteen saapuikin tuhansia vieraita. Huumekäryjä on kuulemma absoluuttisinkin numeroin laskettuna enemmän kuin vaikkapa paljon suuremmilla Ruisrock-rämpytysjuhlilla. Alan harrastajat ovat jo laukoneet ne tavanomaiset latteudet siitä, kuinka heitä kaikkia nyt epäreilusti ja ennakkoluuloisesti epäillään narkkareiksi. Luonnollisesti heikäläisten propagandamasiina huutaa, että juuri heidän juhlansa on kaikkia muita kesän festivaaleja parempi ja fiksumpi ja ekologisesti kestävämpi ja että muilla remufestareilla ihan varmasti vedetään ainakin yhtä paljon huumeita.
Vanhemmat jutut arkistosta.
